Tanssijapojasta taiteelliseksi johtajaksi

Joskus vuosikymmenien ura tanssin huipulla voi käynnistyä niinkin arkisesta asiasta kuin huonosta ryhdistä. Niin kävi Lappeenrannan Balettigaalan taiteelliselle johtajalle Juhani Teräsvuorelle, joka lähti isän kehotuksesta balettitunneille parantamaan ryhtiään.

Kuva: Carl Thorborg

Puolentoista viikon päästä järjestettävän Lappeenrannan Balettigaalan järjestelyt ovat hyvässä vauhdissa. Gaalan taiteellinen johtaja on tyytyväinen myös tapahtuman ennakkomyyntiin sillä liput ovat jotakuinkin loppuunmyytyjä.

Taiteellisena johtajana Teräsvuori suunnittelee tapahtuman ohjelmiston eli sen mitä esitetään.

- Opetan tanssijoita ympäri maailmaa ja tunnen nämä kaikki tanssijat suurin piirtein henkilökohtaisesti. Tämän takia heidän kanssaan on helppo päästä kontaktiin. Lisäksi tunnen näitä balettijohtajia. Tämän takia tapahtuma on mahdollista järjestää. Jos järjestelyt menisivät agenttitoimistojen kautta niin kustannukset olisivat aivan eri luokkaa, Teräsvuori selventää.

Ryhti kuntoon

Vuonna 1949 Lahdessa syntynyt ja pääkaupunkiseudulle kuusivuotiaana muuttanut Juhani Teräsvuori aloitti tanssin parissa isän kehotuksesta.

- Mulla oli huono ryhti. Muusikkoisä tunsi oopperan pääjohtajan ja ajatteli että laitetaan poika balettikouluun niin eiköhän ryhti parane. Tanssi kyllä paransi ryhdin, mutta rikkoi lopulta selän, Teräsvuori naurahtaa.

Pikkupoika suostui tanssitunneille ilman suurempaa maanittelua.

- Mulla ei ollut hajuakaan, että mistä on kyse. Isä talutti mut balettisallin. Aluksi se ei kiinnostanut mua ollenkaan, että lätkää pelattiin ihan normaalisti. 14-15-vuotiaana päätin, että musta tulee tanssija. Silloin faija oli tietysti sitä mieltä, että "Ei varmaan tuu! Sut otetaan pois sieltä balettikoulusta", mutta se oli jo liian myöhäistä, Teräsvuori muistelee.

Teräsvuori pääsi vuonna 1960 perustetulle Suomen kansallisoopperan ensimmäiselle baletin poikaluokalle. Harjoittelu oli kovaa alusta alkaen.

- Treenattiin joka päivä koulun jälkeen tunti. Lisäksi lapsesta asti oltiin mukana oopperan näytöksissä. Ensimmäistä kertaa olin näyttämöllä 10-vuotiaana 1959 kansallisoopperan Kaarle-kuninkaan metsästys -oopperassa. Roolini oli "lapsi torilla". Se oli tietysti aika rankkaa, kun näytökset saattoivat kestää iltakymmeneen. Sieltä äkkiä nukkumaan ja seuraavana aamuna taas kouluun.

Kansainvälinen ura pyrähti käyntiin nopeasti

- Mut kiinnitettiin kansalisoopperaan vuonna 1966. Olin silloin 16-vuotias eli lapsityövoimaa, Teräsvuori naurahtaa.

Kaksi vuotta myöhemmin Teräsvuori tanssi itselleen solistisopimuksen Göteborgin balettiin. Vuoden jälkeen hän sai samanmoisen tarjouksen Helsingistä ja palasi Suomeen. Vuonna 1971 vuorossa oli siihen aika johtava balettimaa Neuvostoliitto ja Leningrad, jossa Teräsvuori vahvisti klassisen baletin taitojaan. Tästä reissusta oli myös muuta hyötyä.

- Opin samalla venäjää. Menin seuraavaksi Moskovaan ja suoritin Bolshoin balettikoulussa pedagogin tutkinnon. Palattuani kansallisoopperaan minusta tuli seuraavaksi viideksi vuodeksi apulaisbalettimestari, Teräsvuori kertaa uransa alkuvaiheita.

Seuraavaksi kutsu kävi Norjaan balettimestariksi ja sieltä jälleen Göteborgiin vuosiksi baletin johtajaksi ja balettimestariksi.

- Sieltä sitten jäin maailmalle. En ole laskenut, mutta varmaankin noin 35 eri balettiryhmää olen käynyt läpi ja useita moneen otteeseen. Ruotsissa ja Saksassa olen ollut kymmeniä kertoja ja Unkarin valtionoopperassa varmaan 20 kertaa. Voisi sanoa, että ura on kulkenut Kanadasta Tokioon ja kaikkea siltä väliltä.

Lappeenrantaan pieniä kokonaisuuksia

Lappeenrantaan ohjelmistoa suunnitellessaan Teräsvuori haluaa välttää liikaa sirpaleisuutta.

- Täällä tehdään gaalaa, joka koostuu pienistä kokonaisesta teoksista eikä vain sirpaleista, joista tulee mieleen balettikilpailu. Tärkeintä ei ole kuka vaan mitä, Teräsvuori kiteyttää.

Teräsvuoren mukaan monet esityksistä ovat ikään kuin tanssiteatteria. Tänä vuonna ohjelmistossa on muun muassa Viron kansallisbaletin tanssijoilta esitys, joka ottaa vaikutteita kevyemmästä musiikista ja musikaaleista.

- Yksi pääesityksistä on maailmankuulun koreografin George Balanchinen teos "Who cares?". Teos on tehty Broadwaylle ja siinä on Fred Astaire ja Ginger Rodgers -tunnelmaa. Teoksessa on Gershwinin musiikki.

Lisäksi ohjelmistossa on Jorma Uotinen teoksellaan Diiva. Teräsvuori tuntee ikätoveri Uotisen hyvin.

- Me ei koskaan oltu kilpailijoita, koska mä olin balettitanssija ja Jorma ei. Jorma oli enemmän modernin baletin mies ja lähti aika nuorena ulkomaille luomaan näitä koreografioitaan, joista nyt nähdään tämä Diiva. Se on minusta hirmuhyvä ja Jorma on loistava siinä.

Jatkoa on luvassa ja tulevien vuosien ohjelmiston suunnittelukin on jo alkanut.

- Suunittelu on aloitettava ajoissa, sillä mukana on niin monia erilaisia aikatauluja, jotka pitää saada sopimaan. Lisäksi teoksissa on tekemistä, sillä välillä on tehtävä melkoisia kompromisseja. Nykykoreografit vaativat sellaset valotykit ja äänilaitteet, joita meillä ei ole. Pitää aina erikseen katsoa mitä milloinkin voidaan tehdä, Teräsvuori kertoo.