Matkalla jossakin Itä-Suomessa

Maailmanmatkaaja Merja Åkerlind reissasi loppukesästä itäisessä Suomessa. Matkan aikana hän laittoi merkille, että jos matkailija ei tiedä tarkkaan, mihin on menossa, eivät opasteetkaan välttämättä johdata perille. Monessa paikassa opasteita kun ei löydä etsimälläkään.

Suunvuorot
Mutkittelevaa hiekkatietä Päijät-Hämeessä.
Pieni tie voi johdattaa matkailijan jännittävien ja yllättävien nähtävyyksien äärelle.YLE / Kristiina Lehto

Suomessa riittää kesällä niin paljon katsottavaa, kuunneltavaa, maisteltavaa ja haisteltavaa, ettei maailmanmatkaajakaan henno lähteä muualle.

Otin tuossa juuri ruhtinaallisen yhden viikon loman ja lähdin vanhoja tuttuja katsomaan pohjoiseen Savoon ja Karjalaan. Retkueemme eteni enimmäkseen pikkuteitä ja poikkesi erilaisiin tutustumiskohteisiin ilman ennakkosuunnitelmaa.

Tien varsien hannunvaakunat olivat arvossaan. Jos jotakin saisi toivoa, niin ilmoitusta siitä, pitkällekö vielä ajetaan suoraan ja paljonko matkaa on kääntymisen jälkeen.

Meiltä jäi näkemättä valimomuseo, vaikka poikkesimme taatusti oikeasta tienhaarasta. Kestävyys petti, kun olimme ajaneet muutaman kilometrin pohjoissavolaista hiekkatietä ilman minkäänlaista lisäopastusta tati havaintoa museosta. Tulipahan nähtyä metsäaukkoja, pellonplänttejä ja pieni kyläkoulu. Luulen - ja oikeastaan tiedän - että merkinnöissä on paljon parannettavaa myös Päijät-Hämeessä

Opasteita ei voi kehua kaupunkien sisälläkään. Lieksan keskustasta emme koskaan löytäneet mainintaa siitä, miten pääsee Joensuun suuntaan, eikä retkikuntamme ihan siihen suuntaan suunnistamalla osunutkaan.

Pelkään pahoin, että samalla tavalla kävisi satunnaiselle turistille vaikkapa Vesijärvenkadun ja Aleksin kulmassa. Ei kaikilla ole geepeeässiä, eikä joka paikassa voi jäädä liikenteen tukkeeksi suuntavaihtoehtoja tutkailemaan.

Hyvä uutinen on se, että joitakin palveluita saa vielä suomalaisen kouluvuoden alettua. Laivalla pääsi vielä viime viikolla yli Pielisen, ja kuvanveistäjä Eeva Ryynäsen hieno kotipiiri on ihasteltavissa syyskuun puoleenväliin asti. Miten mahtaa kausi jatkua kotimaakunnassamme?

Keskieurooppalaisia matkailijoita ei kylläkään paljon näkynyt. Itäisessä Suomessa kuulee enemmän venäjää kuin saksaa tai englantia. Tien varsiin on pystytetty venäjänkielisiä kylttejä, ja Kesälahdella sattui käsiin tuore venäjänkielinen matkailulehti. Jutut alkoivat kalastuskohteista, etenivät ortodoksisiin luostareihin ja päätyivät jonnekin Mikkelin musiikkijuhlien vaiheille.

Olisiko Päijät-Hämeessäkin syytä lisätä venäjänkielistä palvelua? Emme sijaitse kovin paljon kauempana rajasta kuin Pohjois- tai Etelä-Karjala.

Ja kannattaisiko ylipäätään pitää edelleen kiinni niistä esitteistä? Eivät kaikki välttämättä hae tietoa etukäteen netistä tai matkan aikana kännykästä.

Sitä paitsi esitteen kartasta löytyi Ryynäsen Eevan Paateriin hieno maalaistie. Se geepeeäs olisi varmaan yrittänyt näyttää reiteistä lyhimmän ja tylsimmän.

Lähteet: YLE Lahti