Pomosta pehmeäksi jarrumieheksi

Työuraa koetetaan pidentää pehmein keinoin ja joustaen. Työntekijöitä kannustetaan vetämään raja työn ja vapaa-ajan väliin. Päälliköitä puolestaan patistetaan painamaan toisinaan jarrua alaistensa puolesta.

Kotimaa
Sarah Williams

Nykyajan työelämässä tuottavuutta pitäisi lisätä, ja usean työntekijän kantapäitä koputtaa kiire. Elinkeinoelämän keskusliiton ylilääkäri Jan Schugkin sanoo, että työhyvinvointia ja työviihtyvyyttä voidaan vaatimusten kasvaessa kuitenkin lisätä usealla tavalla, kunhan hiukan käännetään katseen suuntaa.

- Tärkeää on ensinnäkin on työkyvyn johtaminen arjessa. Se tarkoittaa sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden riskien hallintaa. Kyse on myös siitä, miten työtä osataan johtaa, kuinka työpaikalla keskustellaan ja millä tavoin pulmatilanteet otetaan esille.

Ylilääkäri Jan Schulgkin sanoo työelämän muuttuneen siten, ettei luontaisia työn rajoja enää löydy. Työpäivän alkamisen ja päättymisen kellonajat ovat monella alalla hämärtyneet.

- Työntekijän on kyettävä irtautumaan. Raja täytyy vetää joka työpäivä, viikonloppu, jopa lomillakin. Keinoja siihen löytyy, Jan Schulgkin lohduttaa ajan riittävyyden kanssa kamppailevia ja lisää, että kannattaa miettiä, haluaako olla työpuhelimen tavoitettavissa vai hankkiiko oman yksityispuhelimen.

Pelisäännöt ja joustovaraa

Työntekijän omat niksit eivät välttämättä usein riitä, vaan tueksi tarvitaan myös työpaikan pelisääntöjä, kuten sähköpostin tarkkailusta. Voidaan vaikkapa sopia, että viimeiset postit tulevat perjantaina, seuraavat merkittävät viestit vasta maanantaina.

- Rajaaminen ei tietenkään onnistu kaikissa töissä, Jan Schulgkin myöntää, mutta lisää, että silloin täytyy antaa riittävästi mahdollisuuksia joustaa, jos työ tunkee vapaa-ajan puolelle.

- Silloin sovitaan vain reilusti, että seuraavana aamuna voi tulla vähän myöhemmin töihin, eikä kukaan katso sitä pahasti. Jousto on sallittua.

Sosiaalinen media on loukku

Jan Schugkin korostaa, että päälliköiden on osattava tukea alaisiaan niin elämän, stressin kuin kiireenkin hallinnassa. Työnjohdon yhtenä roolina säilyy edelleen tehostaminen, mutta näkökulma on hiukan aiempaa ajattelutapaa laajempi. Ihmisiä ohjataan tekemään oikeita asioita, ei mahdollisimman paljon.

- Kun tärkeimpänä työkaluna on henkinen pääoma, niin pitkien työpäivien putkessa työteho muuttuu näennäiseksi. Tavoitteena on työskennellä tavalla, joka ei ylikuormita.

Usealla saralla työntekijät voivat uupua myös loputtoman tietotulvan alle.

- Esimerkiksi tietotekniikka-alalla ihmiset ovat motivoituneita, heillä on korkea työmoraali ja halu edetä uralla. Tässä kohtaa vaihtuukin rooli. Esimiehestä tulee jarrumies, Jan Schulgkin toteaa ja lisää, että päällikön on annettava palautetta myös liiallisesta työnteosta ja patisteltava kotiin, jos alaiset puurtavat pitkää päivää.

Vapaalla jotain aivan muuta

Ylilääkäri Jan Schulgin puhuu palautumisen tärkeydestä. Siinä erityisroolissa on työntekijä.

- Olennaisinta on, että vapaan puuhat poikkeavat tyystin työstä. Jos tietokone on työväline, niin kotona voi harrastaa vaikkapa käsitöitä, liikuntaa tai puutarhahommia.

Palautumista edistää myös hyvä työpäivä, joka muodostuu siitä, että on saanut aikaan oikeita asioita.

- Tekemättömät työt toki häiritsevät, mutta ylilääkärillä on mieltä kaihertavaan vaivaan oiva, omakohtainen resepti.

- Listat ovat hyviä. Niistä tulee olo, että on tehnyt konkreettisesti jotakin, Jan Schugkin sanoo ja kertoo itse käyttävänsä paperia ja kynää, mutta lisää pilke silmäkulmassa, että tietokonettakin saa käyttää.

Lähteet: YLE Oulu / Tiina-Leena Kurki