Satunnainen matkailija ei näe kokonaiskuvaa

Maailmanmatkaaja Merja Åkerlind on reissannut maailmalla tiuhaan. Hän tietää, että yhden pikakäynnin perusteella ei kannata kirjoittaa kovin syvällisiä matkajuttuja tai niissä voi mennä pahasti metsään.

Suunvuorot

Olen matkustanut maailmalla kylliksi ymmärtääkseni sen, ettei yhden pikakäynnin perusteella kannata kirjoittaa kovin syvällisiä matkajuttuja.

Satunnaisen kävijän vaikutelmat riippuvat pitkälti siitä, keihin hän törmää, missä tilanteessa ja millaisessa mielentilassa. Havaintojamme virittävät omat ennakkoluulomme. Ainakin vanhempien sukupolvien päähän on isketty uskomattoman syvälle käsitys länsimaisen, kristillisen kulttuurin ylivertaisuudesta.

Kun toimittajat tekevät välillä kotiläksynsäkin huonosti eivätkä hanki edes perustietoja kohdemaasta, tarjotaan luettavaksemme monenlaisia kummallisia tulkintoja. Osa jutuista on vähintään yhtä vääristyneitä kuin kummalliset Suomea koskevat väitteet, joita ajoittain poimitaan naurettavaksemme ulkomaisista tiedotusvälineistä.

Muuan toimittaja kuvaili kuulleensa hindiä ympärillään Intian Kolkatassa, entisessä Kalkutassa. Ehkä sitäkin on sattunut hänen korviinsa, mutta alueen pääkieli on kyllä bengali. Pikku juttu meille viidelle miljoonalle suomalaiselle. Eihän bengalia käytä äidinkielenään kuin 190 miljoonaa ihmistä!

Meillä ei ole kykyä erotella Afrikkaa moniksi erilaisiksi kulttuureiksi – puhumattakaan siitä, että osaisimme havainnoida eri kansojen ja klaanien suhteita yksittäisissä maissa.

Kyläpäälliköt ovat edelleen elävää elämää maapallon monilla kolkilla. Esimerkiksi Perun intiaanikyliin ei menty Amazonin viidakossa noin vain, vaan lupa piti ensin kysyä päälliköltä. Kun samalla antoi pieniä käyttökelpoisia lahjaesineitä, kävijä sai vaatimattoman majoituksen ja turvallisuus oli taattu.

Uskontoja en ole kummastellut enää aikoihin. Yritän vain sivusta katsella, jos vainajaa poltetaan roviolla, jumalien palvojat vaipuvat transsiin tai buddhalaiset munkit käyvät päivittäin hakemassa ruokaa hotellilta. Mustan nuken ympärille rakennetut alttarit ovat nekin mielenkiintoisia vaikka sosialistisessa Kuubassa.

Meillä ihannoidaan rakkausavioliittoja, mutta moni kummastelee mokomaa parinmuodostustapaa. Intialaiset ajattelevat yleisesti, ettei ole järkeä ottaa kumppania keskellä suurta rakkauden roihua, joka sitten sammuu turhan nopeasti.

Monien mielestä vanhemmat löytävät lapsilleen sopivamman puolison kuin nämä itse. Hääpäivänä on pariskunnan välillä vain pieni kipinä, mutta nuorilla on mahdollisuus sytyttää kunnon nuotio pitkäksi ajaksi.

Satunnaista kävijää ilahduttava tai harmittava ilmiö voi olla poikkeuksellinen. Olen verrannut monia matkajuttuja siihen, että yksi toimittaja sattuisi Suomeen abiturienttien penkkaripäivänä, toinen Helsinkiin juhannusaattona ja kolmas suopotkupallon MM-kisoihin. Kaikki olisivat levittävinään Suomi-tietoutta.

Mitä enempi matkustaa, sitä vähemmän tietää tietävänsä.

Lähteet: YLE Lahti