Ravintoketjujen näpelöinti vaikuttaa ilmastoonkin

Ihmisen vaikutus ravintoketjuihin säteilee koko ekosysteemiin aiemmin uskottua laajemmin. Metsästämällä petoja ja kasvinsyöjiä ihminen on vaikuttanut myös maapallon ilmastoon aina jääkaudelta asti. Turkulaistutkijat hakevat Norjan Lapista uusia tutkimussuuntia vaikutusten selvittämiseen.

tiede
Mammutinpoikanen.
Siperiasta 1977 löydetty mammutinpoikanen Dima kiertää maailmaa jääkausinäyttelyn mukana. Budapest, Unkari 2008.Peter Kollanyi / EPA

Petojen ja kasvinsyöjien hävittämisellä on tuoreiden tutkimusten valossa aiemmin luultua suurempia vaikutuksia koko ekosysteemiin. Osittain vaikutukset ovat samanlaisia, olipa kyseessä sitten Afrikan savanni tai pohjolan tundra, mutta toki joka alueella on omat paikalliset erikoisuutensa.

Turun yliopiston pohjoinen huippuyksikkö tutkii Norjan Altassa mahdollisuuksia säilyttää tundran luontainen lajisto ilmaston lämmetessä. Hiljattain arvovaltaisessa Science-lehdessä julkaistiin aihetta koskeva artikkeli, jonka laadinnassa turkulaisvetoinen tutkimusryhmä oli keskeisessä asemassa.

– Yksikkömme yhtenä teemana on, että ravintoketjun muutoksilla on takaisinkytkentöjä myöskin ilmastoon, mitä ei ole niinkään ajateltu. On ajateltu, että ilmasto vaikuttaa elävään luontoon, mutta ei sitä, että elävä luonto vaikuttaa ilmastoon. Kysymys on varsin monimutkaisista mekanismeista, täytyy ymmärtää sekä yleiset mekanismit että paikallisten ekosysteemien erityispiirteet. Olemme vasta räpeltämässä ison asian ensimmäisellä alkutaipaleella, hehkuttaa professori Lauri Oksanen.

Suomalaisille kalottialue tarjoaa kotimaata paremmat tutkimusolosuhteet tunturiluonnon tutkimiseen. Norjalaiset puolestaan hyötyvät yhteistyöstä siten, että saavat osaavia tutkijoita syrjäseudulle Ruijan korkeakouluun, kun omasta maasta ei tahdo mielenkiintoa löytyä.

– Meillä on projektin painopiste siinä, millä tavalla kasveja syövät eläimet vaikuttavat kasvillisuuteen, mutta tottakai pedot ovat siinä mukana siten, että ne ovat potentiaalinen rajoittava tekijä näille kasveja syöville eläimille.

Ihminen muokkasi ilmastoa jo mammutteja metsästämällä

Luonto on muokkaantunut voimakkaasti ihmisen metsästäessä suuriakin petoeläimiä. Professori Lauri Oksanen nostaa esimerkin ihmiskunnan alkuhämäristä.

– Ihmisen ensimmäinen suuri vaikutus oli, kun ihminen poisti suuret herbivorit, kasvinsyöjät eli mammutit ja villakarvaiset sarvikuonot ja muut, joita täällä pohjoisilla leveysasteilla oli vaikka kuinka. Kyllä se metsäluontoa jonkin verran muokkaa, jos mammutti siellä pyyhkii ja kiskoo muutamia puita juuriltansa! Olemme luulleet montaa kasvia kulttuuritulokkaaksi, niin yks'kaks' Siperiasta löytyykin jäätynyt mammutti, jonka mahalaukku on täynnä voikukan lehtiä! Avarampaa maastoa oli ennen paljon enemmän, kun oli näitä isoja kasvinsyöjiä, joihin pedot eivät pystyneet niin hyvin, kertoo Oksanen.

Nykyinen, tavallinen havumetsä on professori Okasen mukaan ensimmäinen ihmisen luoma biotooppi.

– Se ei ollut niin suljettu biotooppi silloin kun oli näitä isoja kasvinsyöjiä, vaan se oli enemmän savannimainen.

Samalla ihminen tuli vaikuttaneeksi ilmaston lämpenemiseen jo kauan ennen nykyistä keskustelua kasvihuoneilmiöstä.

– Isojen kasvinsyöjien häviitäminen on vaikuttanut ilmastoon, ja aika yllättävällä tavalla! Nimittäin nykyään pystytään isojen kasvinsyöjien hävittäminen ajoittamaan aika tarkkaan, ja on havaittu, että kun ihminen hävitti mammutit ja muut isot otukset, sitä seurasi voimakas koivun siitepölyn lisääntyminen, ja sitä puolestaan seurasi voimakas ilmaston lämpeneminen, joka oikeastaan aloitti jääkauden lopun. Isojen kasvinsyöjien vaikutus kasvipeitteeseen oli pitänyt ilmastoa kylmempänä, sillä puusto sinänsä lämmittää, se ottaa enemmän vastaan valoa ja muuttaa sen lämpösäteilyksi.

Ketjuja tutkittu turhan kapeasti

Ravintoketjuissa on Lauri Oksasen mukaan paljon aiemmin ajateltua voimakkaampia ihmisen aiheuttamia vaikutuksia, jotka säteilevät ylhäältä alaspäin. Vaikutus näkyy kotoisilla merialueilammekin.

– Ihminen muokkaa meriä poistamalla isoimmat kalat ja on poistanut valaita ja muita.... Kaikilla näillä on ollut hyvin yllättäviä vaikutuksia pitkin ravintoketjua. Esimerkiksi turskan ylikalastus on selvästi ollut huomattavana tekijänä Itämeren leväkukintaan. Niin kauan kun oli turskia, turskat pistivät poskeensa kilohailit, ja kun kilohaileja ei ollut kovin paljoa, niin pienet eläinplankterit pistivät poskeensa kasviplankterit. Kun turskat vähenivät, kilohailit pistivät poskeensa eläinplankterit, jolloin kasviplankterit pääsivät runsastumaan.

Petojen ja kasvinsyöjien hävittämisellä on vaikutusta myös taudinaiheuttajien määriin ja tautien esiintyvyyteen. Afrikassa on huomattu, että tietyt apinoiden levittämät taudit ovat runsastuneet, koska niitä syövät pedot ovat vähentyneet. Ruokaketjun näpelöinnin on havaittu vaikuttavan myös metsä- ja savannipalojen esiintymistiheyteen.

– Vaikutukset ovat hyvin epäintuitiivisia. Olen koittanutkin sanoa, että maataloudessakin ei pitäisi katsoa vain niitä tuhoeläimiä, vaan myös tuhoeläinten luonnollisia vihollisia, että miten niitä saataisiin mahdollisimman paljon! Vihollisen vihollinen on ystävä! Tämä on ihmisellä usein jäänyt syrjään, varsinkin kun ravintoketjut ovat pitkiä, sillä tiede on perinteisesti keskittynyt aika kapeisiin kysymyksiin, eikä ole oikein huomattu sitä, kuinka laajat nämä vaikutukset ovat, kuvailee professori Lauri Oksanen.

Lähteet: YLE Turku