Suntio soittaa musiikkia gramofonilla ja kirkonkellot kännykällä

Ihminen voi yhtäaikaa ihailla vanhaa tavaraa ja arvostaa uutta tekniikkaa. Kuhmon seurakunnan suntio Rauno Polvinen on syntynyt keräilijäksi, mutta kohtuuden kanssa.

suntiot
Rauno Polvinen
Jos Rauno Polvisella olisi lankaliittymä, hän voisi käyttää vanhaa Ericssonia.YLE / Hanne Kinnunen

Keräilyn taustalla on helppo nähdä viitteitä historiasta, suomalaisetkin ovat olleet metsästäjä-keräilijöitä, jotka ovat hankkineet ruoan ja muuta tarvittavaa luonnosta. Kuhmolainen Rauno Polvinen on metsämies ja keräilijä. Koti ei ole kuitenkaan täyttynyt kaikesta mahdollisesta, mutta on sinne ilmestynyt vanhoja huonekaluja, puhelimia ja gramofoneja.

- Keräily on elämäntapa. Kun on tunteella elävä ihminen niin kuin minä, niin joskus tulee tunteen perusteella tehtyä ostoksia. Keräilyssä pitäisi olla järki mukana, mutta joskus se unohtuu, kertoo Polvinen.

Monen muun keräilijän tapaan Polvinen on aloittanut pikkutavarasta, kuten postimerkeistä. Nyt uutena keräyskohteena on gramofonit.

- Gramofonimusiikki ja –soittimet kiehtovat, haluaisin uppoutua 1920 - lukuun ja vähän vanhempaankin musiikkiin. Gramofonissa on hyvä soundi, nykyajan musiikista puuttuu rahinat ja rihinät, selittää Polvinen.

His masters voice -merkkistä torvigramofonia kuunnellaan Polvisilla kerran viikossa. Rahinamusiikin kuuntelu on hänen mielestään hyvä rentoutumiskeino. Torvimallin lisäksi Polvisella on myös matkalaukkugramofoni, molemmat ovat 1920 – 1930 -luvulta. Uusin gramofoni on 1950-luvun sähkömalli, mutta se on korjattavana.

Puhelimia joka lähtöön

Puhelimia Rauno Polvisen kotoa löytyy useampia. Seinällä roikkuva Ericssonin puhelin on myös 1920 – 1930 -luvulta, mutta pakeliittiset pöytäpuhelimet ovat 1950- tai 1960-luvulta.

- Puhelimet ovat koristeena. Ne kiehtovat mieltä ja tuovat kontrastia pienen kännykän rinnalle, miettii Polvinen.

Elämän tärkeimmäksi asiaksi Polvinen nostaa kuitenkin hengelliset asiat ja Kristuksen sovitustyön. Suntion työssä sekin nälkä tulee ruokittua.

- Olen kahdeksatta vuotta Kuhmon suntiona. Suntiona oleminen on täysipäiväistä elämää, ja sitä tehdään sydämestä. Se on elämäntapa, tarvittaessa yölläkin ollaan valmiita lähtemään.

Kirkonkellojen soittamista varten suntion ei kuitenkaan tarvitse välttämättä kotoaan lähteä.

- Kiitos talouspäällikkö Paavo Mäntymäen, saimme hommattua sellaiset kännykät, että tekstiviestillä soitellaan kirkonkellojen soinnut. Vaikka maapallon toiselta puolelta laitetaan viestit, niin täällä kellot soi. Nykyajan tekniikka on hyvä, mutta on kiva palata vanhaan, kun haluaa nostalgiaa. Kuuntelen uutiset ja paljon musiikkia vanhasta putkiradiosta. Lapset nauravat, että isällä on putkiradio, josta ei kuulu kuin vanhaa musiikkia, kertoo Polvinen.

Lähteet: YLE Kainuu / Hanne Kinnunen