Von Trierin Dogville muuttuu teatterin lavalla yhteisölliseksi kokemukseksi

Dogvillen näytelmäversion kantaesitys ei kopioi Lars Von Trierin elokuvan minimalistista ilmaisua. Kohuakin aiheuttaneen tarinan keskiössä on vahva tarina ihmisyydestä.

kulttuuri
Dogvillen harjoitukset
Gracea esittävä Ilona Pukkila Dogvillen harjoituksissa.YLE

Ohjaaja, kaupunginteatterin johtaja Jari Juutinen ei peittele tyytyväisyyttään. Hän pitää Dogvilleä tähänastisen uransa parhaana ohjaustyönä.

- Siitä on kiittäminen tätä tiimiä. En ole koskaan työskennellyt näin hyvän porukan kanssa, Juutinen hehkuttaa.

Juutisen tiimiin kuuluvat muun muassa näyttelijät Ilona Pukkila (Grace), Joni Leponiemi (Tom Edison Jr.), sekä koreografi Kira Riikonen.

Näytelmä kertoo kuvitteellisen Dogvillen - suomeksi Koirankyän - tarinan. Pikkukylän hiljaiselo järkkyy, kun paikalle saapuu gangstereita pakoileva Grace. Von Trierin kriitikoiden ylistämässä elokuvassa roolin esitti Nicole Kidman.

- Hän yrittää olla kaikille hyvä ja oikeudenmukainen. Paljastuukin, että ihminen ei pohjimmiltaan olekaan hyvä, mutta Grace yrittää kuitenkin uskoa ihmisen hyvyyteen, kuvailee Gracea Lappeenrannan kaupunginteatterissa esittävä Ilona Pukkila.

Yhteisöllinen kokemus

Dogville ei ole lastentarina. Grace saa tarinan edetessä kokea pahuuden, joka pelon ja vaikeiden olosuhteiden alla elävässä ihmisessä herää.

Moni kolmetuntisen elokuvan nähnyt pitikin kokemusta ahdistavana. Näytelmän ohjaaja uskoo tämän kuitenkin johtuvan VonTrierin elokuvan muodosta, ei tarinasta itsessään.

- Tämähän on hyvin yksinkertainen tarina. Olen kuullut, että elokuva on joillekin vaikeasti lähestyttävä, mikä johtuu siitä, että se on niin pitkä, hidastempoinen ja täynnä lähikuvia. Näyttämöllä ei voi tehdä lähikuvia, tarina on lyhyempi ja rytmisesti vaihtelevampi, Juutinen sanoo.

Elokuvan minimalistista muotoa ei lähdetty myöskään kopioimaan. Näyttämöteos on tehty näyttämön ehdoilla.

- Elokuvan tuominen lavalle olisi mahdotonta, eikä siinä olisi mitään järkeäkään. Elokuvahan on jo tehty. Teatterissa tarinan viritys on toisenlainen. Siinä yhteisö kertoo oman tarinansa, kun elokuvassa yksilöt kertovat tarinaansa yksin olevalle katsojalle, Juutinen kuvailee.

Koirankylän hyvä ihminen

Kun Von Trierin Dogville riisutaan muodostaan, jää jäljelle tarina. "Riittävän järeä" tarina onkin se syy, miksi Juutinen halusi ohjata juuri Dogvillen.

- Etsin isoa tarinaa, joka puhuu ikuisista arvoista. Hyvästä ja pahasta, armosta ja kostosta. Tämä kertoo siitä, kuinka vaikeaa meidän ihmisten on kohdata toinen ihminen, Juutinen sanoo hetken mietittyään.

- Juuri nyt koko Eurooppaa ravistelee maahanmuuttokeskustelu, mutta se on lopulta vain pintaa. Dogville on yksi niistä tarinoista, joita me ihmiset kerromme toisillemme tämän tästä, hän jatkaa.

Juutinen kaavailikin näytelmän nimen jatkeeksi alaotsikkoa: Koirankylän hyvä ihminen. Dogville pohtii samoja kysymyksiä kuin Bertolt Brechtin näytelmä Setsuanin hyvä ihminen.

- Von Trier ei antanut lupaa, Juutinen naurahtaa.

Lähteet: YLE Etelä-Karjala