Sienet vievät ja mies vikisee - sienikirjailijalle metsä on täynnä kaunista ja kiinnostavaa

Hämeenlinnalainen Mauri Lahti on useamman sienikirjan mies. Ruokasienten metsästyksen ohella koriin kertyy sieniä yliopistonäytteiksi ja sieninäyttelyihin. Sienten valokuvaaminen palvelee myös sienikirjatuotantoa. Tyvestä lakkiin sienimies kertoo jo pilke silmäkulmassa toivovansa, että voisi välillä kävellä luonnossa vapaana sienien tiirailusta.

sienet
Mauri Lahti sienimetsässä kädessään kirjoittamiaan sienikirjoja.

Sieni-innostus sai alkunsa Hilkka-vaimon houkuttelusta mukaan sieniretkille - ja se oli sitten menoa. Lahtea kiehtoo sienestyksen yllätyksellisyys.

- Kun menee metsään, ei tiedä mihin menee ja mitä hakee. Kuvaan sieniä, kerään ruokasieniä, kerään yliopistolle näytesieniä ja kerään myös sellaisia, jotka minua muuten ihmetyttävät ja kiinnostavat, kertoo Lahti.

- Kun ihmisille puhun sienistä, niin helposti puhun ruokasienien sijaan siitä, kuinka kauniita sienet ovat ja miten hyvältä ne tuoksuvat tai millainen maailma tämä on. Mitä enemmän on tietoa niin sitä enemmän osaa etsiä tietyistä paikoista tiettyjä sieniä.

Lahti on vienyt sienitietoutta eteenpäin niin sieninäyttelyissä, keruutuotetarkastajana ja sienikirjoissaan kuin myös työssään opettajana.

- Kun olin opettajana, niin ekaluokkalaisille kerroin etukäteen tuntomerkkejä, mitä täältä voisi löytyä, ja naperot löysivät pieniä, muutaman sentin mittaisia sieniä, kun olin kertonut niistä. Me ei nähdä ihan kaikkea mitä me kuvitellaan metsässä näkevämme, Lahti muistuttaa.

Helttaista joukkoa ja onnistumisen elämyksiä

Sienielämykset tulevat Mauri Lahdelle joskus myös postiluukusta ja puhelimitse, ihanien ihmisten yhteydenottoina sienistä. Myös tieteelliset lähtökohdat tuovat helttaisen joukon metsästykseen monipuolisuutta ja uusia haasteita.

- Siitä saa potkua sienestykseen, jos löytyy vaikka Suomelle tai maailmalle tai asuinseudulleni uusi sieni. Vaikkei se bongauskisaa olekaan, niin jonkin uuden löytäminen on aina innostava kokemus, jolla pärjää eteenpäin elämässä, Lahti kuvailee.

Lahti on ollut mukana löytämässä myös aivan uusia, ennen määrittämättömiä sieniä.

- Viime vuonna oltiin Ristijärvellä italialaisten kanssa, oltiin sammalmetsässä ja kaveri siirsi kuvattavaksi sieniä ja hänen kätensä osui möykkypalloon rahkasammaleessa. Hän ojensi sen minulle ja Illalla kämpillä sitä tutkiessa todettiin itiöistä, ettei tämä ole ollenkaan se mitä kuviteltiin. Siinä syntyi Suomelle uusi suku, uusi laji kokonaan, tuli pitkä kirjoitusprosessi, sienilehtiin kirjoittaminen, koko Pohjoismaiden vastaavan suvun kartoittaminen, se on päättymätön ketju, Mauri Lahti kertoo.

Sieniharrastajat sienitieteen tukijalka

Suomalaisten sieniharrastajien panos on sienitieteelle ja sienitietouden kehitykselle tärkeää, sanoo Lahti.

- Sienitieteelle harrastus on tosi tärkeää, ammattilaisia on vähän, harrastajia paljon. Eivät ne ammattilaiset kerkiä koko Suomea ramppaamaan, harrastajilta ne suurimmat löydöt tulevat, Lahti sanoo.

Lahden mukaan on myös hienoa saada yliopistolta palautetta sinne lähetetyistä kuivatuista ja valokuvatuista sieninäytteistä ja mahdollisesti varmistuksia tai oikaisuja omiin lajimäärityksiin.

Joskus sienihurahdus saattaa jo hiukan rasittaakin, myöntää Lahti.

- Se on toisaalta rasitekin. Olisi kiva kävellä luonnossa "sokkona", vapaana kaikesta, mutta eihän se onnistu, on pakko nähdä, mitä siellä on ja kun vaimo on samanlainen niin mikäs siinä, mies naurahtaa.

Sienikonferensseja, sienestysmatkoja ja kirjaprojekteja on silti edelleen suunnitelmissa - mihinkäs sienimies innostuksestaan pääsisi.

- Vielä on tänäkin syksynä matkoja Gotlantiin, Jungfruskäriin ja Göteborgiin, ja kun ne on ohi, niin voi nostaa jalkoja tuolille ja katsoa mikä loppusumma syksystä on jäänyt, mies myhäilee.

Lähteet: YLE Häme / Nina Keski-Korpela