Shamaaniviulistia vie tunne

Shamaaniviulisti Tuomas Rounakari kiinnittää kellot nilkkoihinsa, virittää viulun epävireeseen ja aloittaa soiton ja jalkojen tömistelyn. Karjaisuilla ja ähinällä höystetty äänimaailma tempoo kuuntelijaa vuosituhansien taakse.

šamanismi
Kuvassa shamaaniviulisti Tuomas Rounakari soittaa viulua
YLE / Heini Holopainen

Rounakari soittaa tuiki tavallisella viululla. Missä on shamaanin hypnoottinen noitarumpu taikamerkkeineen?

- Mielikuva shamaanista ja puhtaasta rummun kuminasta on itse asiassa virheellinen. Siperiassa shamaanit kiinnittivät rumpuihinsa lahjoina saatuja kelloja, tiukuja ja metallihelyjä. Sointi olikin melkoista mäikynää.

Ruonakari on siirtänyt shamaanien melodiat ja laulun hengen viuluunsa ja rummun jalkoihinsa. Siperialaisen hantikäsityömestarin käsin ompelemat kengät näyttävät tossujen ja saappaiden yhdistelmiltä.

- Mittoja ei otettu, hän vain vilkaisi jalkojani. Muutaman päivän kuluttua menin kysymään, että postitetaanko kengät minulle Helsinkiin. Pirttiin astuessani käsityömestari ompeli viimeisen piston.

Ruonakari vetäisi nahkasaappaat jalkaansa. Kengät sopivat täydellisesti, mutta käsityömestari kauhistui.

- Kengissä ei ollut pohjallisia ja vain kuolleelle puetaan kengät ilman niitä. Ja kun vielä olin tullut niin kohtalokkaasti juuri oikealla hetkellä ja kutsumatta, Ruonakari muistelee.

Esityksessä kengillä on rummun rooli. Äänimaailmaa tehostavat nilkkohin kiinnitetyt tiukurivit ja lehmänkellot.

Syvällä perimässämme

Rounakarin musiikki pohjautuu ikivanhoihin suomalais-ugrilaisten kansojen pyhiin lauluihin Unkarin pustalta Kamtchatkan niemimaalle. Shamaanilauluilla oli aikoinaan kaksi tärkeää tehtävää: lauluilla siirrettiin myyttistä historiankirjoitusta sukupolvelta toiselle ja hoidettiin koko yhteisöä.

- Uskon vahvasti, että kymmeniä tuhansia vuosia vanha shamanistiperinne on edelleen syvällä geeniperimässämme. Se virkoaa, kun sitä vähän herättelee, Rounakari sanoo.

Shamaanimusiikissa tunne on keskeinen asia. Se määrittää minkä muodon kappale ottaa ja antaa rytmisen ja melodiakielisen vapauden.

- Se on haaste, sillä tämän päivän yhteiskunnan ääniympäristö on tasarytminen. Laulamisen tapa on tarkasti muodossa pysyvä. Shamaanimusiikissa, kuten itkuvirsissä, ei tarvitse välittää onko vireessä suhteessa muihin. Heittäytyminen vaatii rohkeutta.

Syvä kosketus

Tuomas Rounakari jäi koukkuun shamaanimusiikkiin, kun lähti etsimään kadottamaansa.

- Olin hullaantunut lapsena klassiseen musiikkiin ja esiinnyin paljon. Esiintyessäni vaivuin aina transsiin. Luulin kauan, että kaikille käy niin. Murrosikäisenä tunne katosi ja parikymppisenä lähdin tavoittelemaan sitä uudelleen. En löytänyt hakemaani popista, jatsista, bluesista, en edes improvisoinnista.

Vaisto veti pohjoiseen ja kadotettu tunne löytyi uudelleen rituaalimusiikin parista.

- Shamaanimusiikki on vahvistanut juuriani ja ymmärrystäni maailmanyhteydestä. Moni on konserteissani tullut sanomaan, että on saanut syvemmän kosketuksen itseensä vain kuuntelemalla tätä musiikkia.

Etnomusikologi Tuomas Rounakari on musiikin moniosaaja. Hän esiintyy shamaaniviulistina, opettaa, säveltää teattereille ja elokuviin ja esiintyy itsekin teattereissa. Syksyllä 2011 Rounakari on mukana Kokkolan kaupunginteatterin Viimeinen aamutähti –näytelmässä.

Lähteet: Yle Keski-Pohjanmaa / Kati Latva-Teikari