Esi-isien seksi oli raakaa ja väkivaltaista

1600- ja 1700-lukujen suomalaisten arkielämä oli kaukana yhteisöllisestä maalaisidyllistä. Seksuaalisuus oli tarkoin kirkon ja kruunun säätelemää ja rangaistukset olivat ankaria. Nykyisin normaalina pidetyt seksuaalisuuden muodot olivat kiellettyjä. Toisaalta savupirttien hämärissä viihtyivät perversiot, sanoi asiaa tutkinut historioitsija Teemu Keskisarja.

Kotimaa
Teemu Keskisarja
Historioitsija Teemu Keskisarjan uusin kirja käsittelee seksiä ja väkivaltaa muutaman vuosisadan takaa. Aamu-tv:n haastatteleman Keskisarjan mielestä on hämmästyttävää, että niinkin tärkeää aihepiiriä on tutkittu vain vähän.

Historioitsija Teemu Keskisarja muistuttaa Aamu-tv:n haastattelussa, että 1600-1700-lukujen ihmisten maailmankuva oli täysin toisenlainen kuin nykysuomalaisten. Ammoiset suomalaiset muun muassa uskoivat, että pääskyset talvehtivat järvenpohjissa. Kirjallinen sivistys sisälsi hädin tuskin puumerkin piirtämisen taidon. Kirkko ja kruunu määräsivät myös seksuaalisuutta.

- Silloinhan kaikki avioliiton ulkopuolinen seksi oli kielletty itsetyydytystä myöten. Aviorikoksesta saattoi saada jopa kuolemantuomion, tutkija sanoo.

Seksikieltojen ylimpiä valvojia olivat papit ja nimismiehet, mutta valvonta oli käytännössä mahdotonta. Savupirttien hämärissä elettiin viettien varassa.

Naiset ja lapset uhreina

Naisten ja lasten asema oli turvaton ja he olivat suojatonta riistaa varsinkin sota-aikoina. He olivat ahdistelijoiden ja raiskaajien uhreja.

- Aviorikokseen oli suuri kiusaus, koska ihmisten keskimääräinen elinikä oli alhainen ja puolisoja katosi sotaan tai mierolle. Ihmiset asuivat suurissa talouksissa, joissa isännät katselivat kälyjään ja palkollisiaan, kuvailee Teemu Keskisarja.

Eläimeensekaantuminen tavallista

Historijoitsijallekin oli kultturisokki huomata, kuinka tavallista eläimeensekaantuminen oli 1600- ja 1700-lukujen Suomessa. Tutkija selittää ilmiötä aikakauden oloilla. Ihmisellä ja eläimellä ei ollut tuolloin kovin suurta eroa. Talvisin asuttiin suurin piirtein samoissa loukoissa, mies ja hevonen söivät lähes samoja pettuleivänkannikoita.

- Hyvä ratsu tai lypsylehmä olivat arvokkaampia rahallisesti kuin renki tai piika. Ehkä esi-isämme eivät pitäneet eläimiä alempina luontokappaleina, sanoo Keskisarja.

Missä olivat homot?

Historijoitsijaa ihmetyttää eniten, kuinka historiallisen Suomen alueelta löytyi tuhansia eläimeensekaantujia, muttei juuri lainkaan homoseksuaaleja.

- Löysin suunnattomalla vaivalla ja sukututkijoiden avustuksella kaikkiaan vain kolme homotapausta parin sadan vuoden ajalta, Keskisarja sanoi.

Asiaa selittää osin se, että kriminaalipolitiikan painopiste oli eläimeensekaantuminen eivätkä viranomaiset jahdanneet homoseksuaaleja. Keskisarjan mukaan on myös teoria, että 1700-luvun Suomessa ei ollut niin paljon homoja kuin nyt, koska seksuaalisuus riippuu myös ajasta tai kulttuurista.

Lähteet: YLE Uutiset