Benito Casagrande sai turkulaiskasteen Aurajoessa

Historia elää vahvasti mukana Suomen vanhimman kaupungin nykypäivässäkin. Sunnuntaina vietettävä Turun päivä sai arkkitehti Benito Casagranden muistelemaan, kuinka hänen nurja suhtautuminen kotikaupunkiinsa muuttui kuin taikaiskusta kotiseuturakkaudeksi.

Turku
Gustav Albert Petreliuksen lahjoittama Leijona-suihkulähde Turun vanhan pääkirjaston edustalla.
Arkkitehti Benito Casagrande iloitsee Leijonan heräämisestä kevääseen.YLE / Jouni Koutonen

Sunnuntaina koko kaupunki täyttyy tapahtumista Turun päivän kunniaksi, ja tietenkin Euroopan kulttuuripääkaupunkivuonna kulttuuri painottuu ohjelmatarjonnassa.

Mutta millainen kaupunki Turku on, millainen identiteetti Turulla ja turkulaisilla on?

Paljasjalkainen turkulainen, kulttuurivaikuttaja, arkkitehti Benito Casagrande on liki koko ikänsä asunut Turun ytimessä. Hän kutsuu Kauppatoria lapsuutensa etupihaksi, takapiha oli Aurajoen ranta. Tuolloin, puoli vuosisataa sitten joen nykyisestä loistosta ei ollut tietoakaan.

– Lapsena kun leikittiin, molskahdettiin useammankin kerran Aurajokeen! Kyllä sieltä aika haisevana nousi, se oli enemmän viemäri kuin sellainen selkäranka, joka siitä muodostetaan kansallisen kaupunkipuiston kautta. Kansallinen kaupunkipuisto on oikeastaan joki lisättynä historiallisilla ja arvokkailla ympäristöilllä, lähtien Ruissalosta, mennen kaupungin läpi yläjuoksulle, Nautelankoskelle.

Kotiseuturakkaus roihahti Luostarinmäellä

Nuoren Casagranden mielestä Turku oli kuin hautausmaa, jonka käytävien varrella oli vähän enemmän valoja. Hän lähti Helsinkiin opiskelemaan uskoen jäävänsä sille tielle, mutta lopulta syrjähyppy jäi vain neljän vuoden mittaiseksi.

Kotikaupunkiinsa Benito Casagrande rakastui uudelleen vieraillessaan vuosikymmeniä sitten Luostarinmäen käsityöläismuseossa. Pala nousee vieläkin kurkkuun herätystä muistellessa.

– Sinä päivänä minulle kirkastui, että vanhan historiallisen kaupungin ulottuvuus pitäisi saada voimakkaammin ihmisten jokapäiväiseen elämään, ja sillä pitäisi olla suurempi merkitys päivittäisessä kanssakäymisessä.

Vaikka takavuosikymmeninä katukuvasta on kadonnut historian palasia yksi toisensa perään, on menneisyys yhä vahvasti läsnä modernin keskellä. Turun taudiksi ristitty päättäjien ja rakennusliikkeiden purkuvimma ei onnistunut kadottamaan kaupungin sielua kokonaan.

– Minulle on täysin kristallisoitunut, että Turku ja turkulaisuus on elämää Suomen vanhimmassa kaupungissa, jossa historialla on suuri merkitys. Itseäni se käytännössä koskettaa ihan joka päivä, kun häärin noissa vanhoissa taloissa ja elelen vanhoissa nurkissa. Se ei voi olla puhuttelematta joka päivä. Myöskin koko Turun olemus, että tälle paikalle on aikanaan syntynyt kaupunki luontaisen voiman synnyttämänä, eli tämä on oikea paikka ihmisen asua, elää ja toimia!

Historiallinen Turku ei ole Muumimaa

Erityisesti Benito Casagrande iloitsee siitä, että historia tulee vastaan liki joka kadunkulmassa, Tallinnan ja Tukholman tapaista yhtenäistä vanhaa kaupunkia ei Turussa ole.

– Turun palo (1827) putsasi pöydän, jolta Engel lähti laatimaan loistavan väljää ja joustavaa kaavaansa. Se osaltaan mahdollisti kaupunkikuvan nopean muutoksen 1950-60 -luvuilla. Siinä on oma etunsa. Jos vertaa Tallinnaan tai Tukholmaan, niin nehän ovat tavallaan sellaisia Muumimaa-tyyppisiä aluekokonaisuuksia, joihin erityisesti täytyy mennä kokemaan elämyksellisyys. Turun vanha kaupunki on avoin, joka päivä voit kokea sitä kulkemalla joen vartta.

Jokivarren maisemaa hallitseva Tuomiokirkko puhuttelee Casagrandea päivittäin. Hän muistaa hauskan tapauksen ajalta, jolloin maamerkki oli hieman pimennossa.

– Tuomiokirkon valaistus sammutettiin yhteen aikaan yöksi, ja keskustelin kerran arkkipiispan kanssa siitä, että eikö se oikeastaan olisi niin päin, että Tuomiokirkon pitäisi valaista olemustaan nimenomaan yöllä, nimenomaan yksinäisille ihmisille. Kuinka ollakaan, ei mennyt kuin muutama päivä, niin energiansäästöoperaatiot lakkautettiin! Nythän se loistaa meille joka yö, ja täytyy sanoa, että kyllä se on joka kerta saarna, kun sen ohi kulkee.

Tunnetusti turkulaiset ovat ylpeitä kaupunkinsa historiasta ja roolista uusien vaikutteiden ja kulttuurin tuomisessa Suomeen. Siksipä turkulaiset voidaan usein kokea koppaviksi tai itseriittoisiksi, etenkin tämänhetkisessä pääkaupungissa.

– Kun turkulaisena Helsingissä esiintyy, niin kyllä heti poistetaan varmistimet! Jotenkin ihmiset herkistyvät turkulaisille, en tiedä... Osittain se on varmaan jonkin näköistä kateutta, että olemme niin tietoisia ja ylpeitä tästä kaupungista. Jokainen turkulainen tiedostamattaankin ilmeisesti käytöksellään näyttää sen. Ehkä sellainen voimakas nurkkapatriotismi on kiusallista helsinkiläisille, jotka eivät ole mistään kotoisin!

Lähteet: YLE Turku