Vaneritehdas soi paremmalla soundilla kuin paperikone

Kuusankoskelainen muusikkolegenda Esa Kotilainen on viime aikoina keskittynyt konkreettisen musiikin tekemiseen. Uusin teos on Soiva tehdas, jossa musiikki käy vuoropuhelua neljän puunjalostustehtaan äänten kanssa.

kulttuuri
Stora Enson Varkauden tehtaiden paperikone 3
YLE / Mika Moksu

Soiva tehdas -levyllä ei kosiskella suuria ostajaryhmiä. Sen sijaan se jatkaa konkreettisen musiikin parhaita perinteitä, jossa eri ympäristöistä tallennetut äänet ovat osa musiikkiteosta.

Esa Kotilainen on tuoreella levyllään yhdistänyt omaa musiikkiaan tehtaiden ääniin. Taiteilijaeläke antaa Kotilaisella mahdollisuuden tehdä mitä päässä soi ja mieleen tulee.

Paperitehtaastakin lähtee Kotilaisen mielestä mielenkiintoisia ääniä, mutta mekaaniseen puunjalostustehtaaseen verrattuna se on lähes tylsämielinen.

- Siellä on krouvimpi prosessi. Siellä ei tuhota puuta kertaheitolla, niin kuin paperitehtaassa. Tukkia kuljetetaan pidempään, sahataan, pätkitään, kuoritaan.

Kotilaisen mukaan konemaailma on konkreettisempaa vaneritehtaalla. Se kuuluu Kotilaisen mukaan selvästi levylläkin. Propseja haetaan valtava nippu kuormaajalla ja tiputetaan metalliseen kouruun, josta ne menee kuljettimille ja kuorintaan.

Kuusaanniemen tehtaan parhaat äänet lähteen kuitenkin mörssäämöstä.

- Puut tippuu suoraan alas sinne valtaisaan mörssäämöön, josta lähtee kauhea meteli, Kotilainen kuvailee.

Paperitehtaan konehallissa on Kotilaisen mukaan vain hallin tasainen hurina. Eri hallissa on tietenkin erikorkuisia hurinoita. Paperitehtaastakin löytyy myös äänihelmiä.

- Paperirullan päätyjen viikkaaminen on hieno ääni. Sitten siellä on jotain pieniä vähän niikuin robottiääniä. Klik. klik -juttuja, Kotilainen kuvailee.

Tehdas vie, muusikko peesaa

Kotilainen kertoo olleensa jo pienenä kiinnostunut äänistä.

- Pienenä kaiut olivat hienoja. Sumuiset ja kasteiset aamut joella yksin kalassa olivat hienoja, Kotilainen muistelee.

Tehtaan äänet antoivat Kotilaiselle inspiraation levyyn.

-Kun kuuntelin äänityksiä, ne alkoivat soida uudella tavalla. Nyt se uusi tapa on tuossa levyssä. Kymmennen vuoden päästä voi sitten tulla taas ihan uusi tapa samoista efekteistä, kertoo Kotilainen.

Levyllä tehtaiden äänet ja musiikki ovat tasaveroiset.

- Tehtaiden rytmi on se niiden oma rytmi. En ole asettanut sitä musiikin metriikkaan, enkä rytmimusiikin kahleisiin, vaan olen antanut sen prosessiäänen mennä alusta loppuun saakka. Otan siihen sitten musiikilla kantaa.

Kotilaisen mukaan tavallaan tehdas vie sitä asiaa ja hän itse vähän niinkuin peesaa. Musiikkia olisi voinut tehdä helpommallakin tavalla.

- Isosta jysähdyksestä voi ottaa bassorumpuäänen ja siihen joku sirkkeliääni pelliksi, Kotilainen kuvailee helppoa tietä.

Kotilaisen mukaan levyllä on kysymys tunnelman luomisesta jälkikäteen ja soittamisesta tehtaan kanssa.

Tällaista konkreetista musiikkia on Kotilaisen mukaan tehty jo 1930-luvulta lähtien. Kotilaisen mukaan musiikkiin voi sekoittaa muitakin ääniä kuin tehtaan.

- Joskus voi olla kaakkurien ääniä Olhavanlammelta, naurahtaa Kotilainen.

Lähteet: YLE Kymenlaakso