1. yle.fi
  2. Uutiset

Norsunluurannikko - kymmenen vuotta kriisiä

Vuonna 1960 Ranskasta itsenäistynyt Norsunluurannikko oli vuosikymmenien ajan tunnettu tasaisesta kehityksestään. Pitkäaikaisen presidentin Felix Houphouet-Boignyn johdolla maan talous kasvoi ja poliittinen tilanne pysyi vakaana, vaikka etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä oli lukuisia.

Ulkomaat
Naamioasuinen tanssija kadulla, ympärillään rummuttajia ja katselijoita värikkäissä vaatteissa.
Asukkaat juhlivat Norsunluurannikon 41. itsenäisyyspäivää Abidjanissa 8. elokuuta.Legnan Koula / EPA

Kaikki muuttui, kun vuonna 1999 Robert Guei syöksi vallasta Houphouet-Boignyn seuraajan Henri Bedien.

Tämä pakeni, mutta oli sitä ennen ruokkinut etnistä epäsopua pohjoisen muslimeja kohtaan, joihin hänen kilpailijansa Alassane Ouattara kuului.

Uusi vallanpitäjä Guei omaksui saman linjan estämällä Ouattaran osallistumisen vuoden 2000 presidentinvaaleihin tämän ulkomaalaisiin sukujuuriin vedoten.

Vaaleissa voittajaksi julistautui Guein lisäksi Laurent Gbagbo. Pian Guei joutuikin luopumaan vallasta Gbagbon kannattajien kapinan seurauksena. Ouattara vaati valtaan noussutta Laurent Gbagboa järjestämään uudet vaalit. Väkivalta yltyi ja paljon Ouattaran kannattajia sai surmansa.

Sisällissota syttyy

Syyskuussa vuonna 2002 sotilaista lähtenyt tyytymättömyys levisi sisällissodaksi pohjoisen muslimiväestön poliittisen syrjinnän vuoksi.

1990-luvulla voimakkaan talouskasvun aikaan Norsunluurannikolle oli saapunut runsaasti siirtotyöläisiä. Syntyi talouskupla, jonka särkyminen aiheutti tyytymättömyyttä ja myötävaikutti osaltaan sisällissodan syntyyn.

Konfliktissa sai surmansa tuhansia ihmisiä. Taistelut laantuivat vuoden 2004 loppupuolella ja vuoden 2007 vallanjakosopimus toi hataran rauhan. Tilanne on siitä lähtien ollut kireä ja maa on pysynyt kahtia jakautuneena ranskalaisten ja YK-joukkojen valvoessa rauhaa puskurivyöhykkeellä.

Gbagbon hallituksen valvonnassa on ollut maan eteläosa, muun muassa suurkaupunki Abidjan.

Enimmäkseen muslimeihin lukeutuvat kapinalliset ovat hallinneet maan pohjoisosaa. Heistä monet ovat siirtotyöläisinä viime vuosikymmeninä muun muassa rutiköyhistä naapurimaista Malista ja Burkina Fasosta tulleita.

Ouattara valtaan veristen taistelujen saattelemana

Presidentti Gbagbo siirsi demokraattisia vaaleja viime vuosikymmenen aikana peräti kuudesti.

Viime marraskuussa pidettyjen presidentinvaalien jälkeen tilanne kärjistyi. Alassane Ouattara sai 54,1 prosenttia äänistä, mutta Gbagbo väitti hänen tehneen vaalivilppiä maan pohjoisosassa. Kansainvälinen yhteisö YK:ta myöten on kuitenkin tunnustanut Ouattaran vaalivoittajaksi ja kehottanut Gbagboa eroamaan.

Viime joulukuun 16. päivänä taistelut puhkesivat Gbagbon ja Ouattaren kannattajien välillä Abidjanissa ja maan keskiosassa sijaitsevassa Tiebissoun kaupungissa. Ainakin 20 henkilöä sai surmansa. Tämän jälkeen taistelut kiihtyivät.

YK:n maaliskuun lopussa määräämät pakotteet Gbagboa vastaan ajoivat presidentin ahtaalle. Armeijan esikuntapäällikön Phillippe Mangoun puolenvaihto heikensi myös Gbagbon asemaa. Kansainvälisen yhteisön laajaa tukea nauttiva Ouattara puolestaan onnistui houkuttelemaan sotajoukkoja liittymään oppositioon.

Gbagbo pidätettiin huhtikuussa

Huhtikuun 11. päivänä Ouattaran joukot onnistuvat Ranskan ja YK:n joukkojen avulla pidättämään Gbagbon. Hän oli piileskellyt Abidjanissa presidentinpalatsin alla olevassa bunkkerissa. Hänet asetettiin YK:n valvonnassa kotiarestiin odottamaan syytteitä ja oikeuteen joutumista.

Osa Gbagbon taistelijoista jatkoi vastarintaansa etenkin Abidjanissa vielä viikkoja tämän jälkeen. Toukokuun 5. päivänä Ouattaran joukot ilmoittivat saaneensa koko pääkaupungin hallintaansa. YK:n raportin mukaan vielä loppukesälläkin satunnaisissa yhteenotoissa pääasiassa Ouattaran sotilaat teloittivat laittomasti 28 henkeä.

Ouattara vannoi presidentinvalansa toukokuun 21. päivänä. Hän lupasi oikeutta sodassa kärsineille sekä kansalliseen yhtenäisyyteen pyrkivää hallitusta. Kesäkuun alussa muodostetussa hallituksessa ei ole kuitenkaan yhtään jäsentä tappion kärsineen Gbagbon puolueesta. Ouattaran liittolaisen Charles Konan Bannyn johtaman sovintokomission on määrä puida menneisyyden tapahtumia ja sitä kautta parantaa verilöylyn haavoja.

Kaiken kaikkiaan noin 3 000 ihmistä sai surmansa noin puoli vuotta kestäneen konfliktin aikana. Ihmisoikeusjärjestön International Amnestyn mukaan molemmat taistelujen osapuolet syyllistyivät sotarikoksiin. Erityisesti Duekouen kaupungissa maaliskuun lopulla alkaneissa summittaisissa väkivallanteoissa ja teloituksissa kuoli satoja ihmisiä.

Pakolaisongelma paheni levottomassa Länsi-Afrikassa

BBC:n mukaan Norsunluurannikolla kotinsa joutui jättämään alkuvuonna puoli miljoonaa ihmistä. Pelkästään maan suurimmasta kaupungista Abidjanista pakeni 200 000 - 300 000. Avustusjärjestö Oxfamin mukaan naapurimaahan Liberiaan taisteluita oli huhtikuussa paennut jo yli 100 000 ihmistä.

Norsunluurannikko on yksi johtavista Länsi-Afrikan maista. Alueen maista Liberiassa pidetään syksyllä vaalit.

Afrikan lähihistoriassa on esimerkkejä vaalien jälkeisestä väkivallasta, ja konfliktin leviämistä Länsi-Afrikassa on pelätty syystäkin. Gbagbon joukoissa taisteli myös palkkasotureita Liberiasta.

Erityisenä uhkana onkin ollut levottomuuksien leviäminen Liberiaan ja Sierra Leoneen, jotka kumpikin ovat vasta toipumassa omista sisällissodistaan. Myös Guineassa pidettiin viime vuonna ensimmäiset demokraattiset vaalit sotilasvallan jälkeen.

Lähteet: YLE Uutiset

Lue seuraavaksi