Luontotutkija haluaa lopettaa vihapuheet merimetsoa kohtaan

Luonto on tarjonnut tänä vuonna kotkalaiselle Urpo Koposella paljon ilon aiheita. Merimetsojen julkinen lynkkaus häntä kuitenkin harmittaa.

merimetsot (suku)
Urpo Koponen on huolissaan käärmeiden takia.YLE / Olli Törönen

Luontotutkija Urpo Koponen hehkuttaa etenkin loistavaa myyrävuotta. Koposella on neljän kunnan alueella sata tuulihaukan pönttöä, joissa pesintä on myyrien vuoksi onnistunut.

- Ne, jotka käyttävät myyriä ravinnokseen: petolinnut, pöllöt ja haukat, ovat saaneet ennätyksellisiä poikueita. Rengastin 314 tuulihaukan poikasta 61 pesästä. Pöllönpesissä oli kaikissa 4-5 poikasta. Pöllönpesintä tosin epäonnistui, koska monitoimikoneet myllertävät nykyään jo pöllöjen pesinnän aikana.

Koponen on tyytyväinen myös myyrähuippuvuoteen liittyvään kovaan sopulikantaan, minkä ansiosta tunturipöllöjä on nähty Lapissa.

- Sopulivuosi on ennätyksellinen Lapsissa. Tunturipöllö on pesinyt useamman parin voimalla, se pesii vain huippusopulivuosina.

Käärme seuraa sammakkoa puutarhaan

Kotipuolessa Kotkassa ilmiönä ovat olleet käärmeet. Koponen saa puheluita ihmisiltä, jotka törmäävät luikertelijoihin sieni- ja marjametsällä.

- Käärmeet olivat keväällä paljon ihmisten silmissä. Pitkä hellejakso ajoi käärmeet kasteltuihin puutarhoihin ja kasvimaille sammakoiden hajupolkuja pitkin. Syksyllä sateet ovat estäneet pääsyn talvehtimisonkaloihin, joten niitä näkee paljon harvoina poutapäivinä.

Koponen kehuu samalla sienisatoa. Hän ei muista nähneensä koskaan yhtä monipuolista lajistoa kuin tänä syksynä ja sienien laatukin on hyvä. Ennätysten määrä ei jää vielä siihenkään. Monen harmina olleet hirvikärpäset ovat kiinnittäneet myös Koposen huomion.

- Niitä oli varmaan myös ennätysmäärä tänä vuonna. Syyskuun puolessa välissä saunareissulla kaivoin niitä 170 kappaletta omasta t-paidasta, hiuksista ja parrasta. Niitä on heti, kun on vähänkin heinikkoinen maasto, missä hirvet majailevat, hirvien mukanahan ne liikkuvat.

”Merimetsollakin on oikeus elää”

Harmillisena ilmiönä tänä vuonna Koponen näkee tyylin, josta merimetsoista on puhuttu medioissa. Hän kutsuu sitä luontoon liittyväksi vihakeskusteluksi.

- Merimetsojen tilanne oli hyvin näkyvästi esillä mediassa. Se on erittäin upea lintu, mutta en ole missään kuullut, että siitä olisi puhuttu myönteisesti. Aina puhutaan vaan, että se on erittäin hankala kaikella tavalla ja ne pitäisi hävittää.

Koponen kertoo perehtyneensä merimetsojen kantoihin. Hänen mukaansa Kotkassa ja Haminassa on vain yhdet merimetsoyhdyskunnat molemmissa kaupungeissa.

- Täällä meidän alueella niitä on aivan kohtuullinen määrä. Virolahdella ja Loviisassa niitä on sitten isompia määriä. Kyllä merimetsollakin on oikeus elää. Se on alkuperäistä suomalaista luontoa.

Lintumaailmasta löytyy onneksi myös positiivisia asioita. Lintuja tarkalla silmällä seuraavat ovat saattaneet huomata tänä syksynä erikoisuuden vaelluslintujen joukossa.

- Tämän syksyn harvinaisuus on ollut taikauunilintu. Se liikkuu mielellään hippiäisparvessa. Sellainen hyvin pikkunen pajulinnun näköinen lintu, joka ääntelee vähän kuin kuusitiainen. Niitä on nähty satoja syksyn aikana.

Lähteet: YLE Kymenlaakso / Niklas Joki