Pohjoisen otsoniaukko paljastui ennätyssuureksi

Suomen yllä viime keväänä ollut otsoniaukko on paljastunut ennätyksellisen laajaksi. Sitä voidaan verrata jo Etelämantereen otsonikatoihin. Tulevina keväinä otsonikerros voi ohentua uudelleen ja siten voimistaa maan pinnalle tulevaa UV-säteilyä.

tiede
Havainnekuva.
Yhdysvaltain avaruushallinnon havainnekuvassa näkyy otsonin määrä pohjoisella pallonpuoliskolla viime maaliskuussa. Vaaleissa paikoissa otsonia on vähän ja tummissa paljon.NASA

Auringonsäteet kohtaavat maan pinnan tästä lähtien keväisin entistä voimakkaampina. Suomen yllä olevasta otsonikerroksesta tuhoutui viime keväänä yli kolmannes.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Leif Backman kertoo, että keväällä Arktiksella, Pohjoisnavan alueilla noin 20 kilometrin korkeudessa yläilmakehän otsonista katosi pahimmillaan 80 prosenttia. Tämä paljastui vasta äsken valmistuneiden tarkempien tutkimusten jälkeen.

- Se oli kaikkien aikojen voimakkain kato, mitä on arktisilla alueilla havaittu tähän mennessä, sanoo Backman.

Historiallisen suuren otsonikadon jälkeen tutkijat eivät puhu enää pohjoisen pallonpuoliskon otsonikerroksen ohentumasta vaan otsoniaukosta Etelämantereen eli Antarktiksen tapaan.

- Asiasta on kiistelty, mutta käytännössä näitä olosuhteita voi jo verrata Etelämantereeseen. Jossain määrin voisi puhua jo tällaisesta arktisesta otsoniaukosta myös.

Otsoniaukko ei ole pysyvä

Otsonikato on kevättalven ilmentymä; se häviää talven jälkeen. Viime kevään otsoniaukko pysyi kuitenkin Suomen yllä tavallista pitempään aina huhtikuulle saakka.

- Kevään jälkeen ilmamassat sekoittuvat ja otsonikadon vaikutus pienenee. Kesällä vaikuttavat enemmän ainakin paikallisesti korkea- ja matalapaineet, jotka myös vaikuttavat tähän ilmakehän pystyrakenteeseen ja sen kautta myös otsonijakaumaan, kuvaa Backman.

Otsonia tuhoavat yläilmakehässä poikkeuksellisen kylmät ilmavirtaukset, joilla ei ole mitään tekemistä viime vuosien maanpäällisten kylmien talvisäiden kanssa. Ne vaikuttavat yhdessä muun muassa CFC-yhdisteiden ja myös ilmaston lämpenemistä kiihdyttävien hiilidioksidipäästöjen kanssa.

- Se hiilidioksidi, joka täällä alailmakehässä lämmittää ilmakehää, toimii stratosfäärissä viilentävänä tekijänä.

CFC-yhdisteiden kielto parantaa otsonikerrosta, mutta Backmanin mukaan vasta kymmenien vuosien kuluttua.

- Auringollakin on oma monimutkainen vaikutuksensa otsonikerrokseen. Sen säteet pilkkovat happimolekyylejä ilmakehässä, jolloin reaktioissa syntyy otsonia. Kun auringon aktiivisuus vaihtelee, myös otsonin määrä vaihtelee. Aurinkomyrskyilläkin on omat vaikutuksensa.

Eniten UV-säteilyä etelän rantalomilta

Otsonikadot ovat keväisin tulleet viiden vuoden välein, mutta ne tapahtuvat niin nopeasti, että niitä voidaan ennakoida vasta pari viikkoa ennen katoa. Otsonikerroksen vaikutus ihmiseen on se, että tuhoutuminen päästää enemmän läpi iholle haitallista auringon UV-säteilyä.

- Jos otsonia on vähemmän, niin myös UV-säteily on voimakkaampaa. Esimerkiksi tänä keväänä havaittiin UV-indeksin olevan noin 3,5, joka on vuodenaikaan nähden korkea arvo, mutta verrattuna kesän arvoihin se ei ole vielä kovin merkittävä. Kesällä UV-indeksi voi olla Suomessa jotain kuuden ja seitsemän välillä. Jos ulkoilee, se kannattaa huomioida, mutta siitä ei tarvitse olla huolissaan, sanoo Backman.

Kevättalvella aurinko on vielä niin matalalla, että UV-arvot ovat melko pieniä, mutta hangilla lumi saattaa moninkertaistaa säteilyä, ja silloin voivat kasvot palaa.

Paikallista otsonikatoa paljon enemmän UV-säteilyä suomalaiset saavat etelän matkoilta ja rantalomilta, joissa säteilyarvot voivat nousta yli kymmenen.

Lähteet: YLE Uutiset