1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Suunvuorot

Malttia soraharjujen hävitysvimmaan

Maailmanmatkaaja Merja Åkerlind ihastelee suunvuorossaan Suomen luonnon erikoispiirteitä kuten jylhiä kallioita ja muhevia jäkälämättäitä. Hän on myös huolissaan siitä, miten luonnonvarat ja maa-ainekset hupenevat esimerkiksi rakentamisen tarpeisiin.

Kuva: YLE

Sain kesällä hieman yllättävän vastauksen Virossa. Olimme Kolga-Jaanin kylässä, entisen kolhoosin keskellä, vierailulla Helgi-rouvan luona. Hän on kansanperinneaktiivina johtanut vuosikymmeniä aikuisten ja lasten tanssiryhmiä.

Lasten ryhmä vieraili Suomessa pari vuotta sitten. Tulin kysäisseeksi, mikä Suomessa herätti virolaislasten huomion. ”Kalliot ja tienleikkaukset. Niitä he eivät ole nähneet”, kuului pikaisesti tullut vastaus.

Se laittoi minut miettimään Suomen erikoispiirteitä. Olenhan minä pienestä pitäen leikkinyt kotini lähellä kallioilla, irtokiviä kanniskellen ja jäkälälajeja tutkiskellen. Sitä ei vain tule ajatelleeksi, kuinka ainutlaatuinen on kallioperämme.

Voimme tuhota nopeasti sen, mikä syntyi tuhansia miljoonia vuosia sitten. Kalliot ovat entistä uhatumpia, kun soravarat ehtyvät. Mitä lähempänä ollaan rakentamisen painopistettä pääkaupunkiseutua, sitä uhatumpia ne ovat.

Nettitiedon mukaan Suomessa käytetään joka vuosi luonnon kiviaineita sata miljoonaa tonnia, siis suunnilleen 20 tonnia eli 20 000 kiloa jokaista suomalaista kohti. Ei ihan pikkainen määrä.

Paine on näkynyt kallioitakin enemmän soraharjuilla. Lahden Renkomäen kohdalla horisontissa siintää tyhjyyttä. Kun ajaa 12-tietä Tampereelle päin, on Pälkäneeltä kadonnut se viimeinenkin sorapykä, joka pitkään törrötti keskellä isoa hiekkakuoppaa. Mieheni kotikylässä Kuhmoisissa ei ole voinut enää pitkään aikaan ihailla Pitkäävettä yhdellä silmäyksellä, kun hiekkaharju on kuljetettu kesämökkityömaille ja teitten pohjiksi.

Ymmärrän, että rakennettava on. Voisiko kuitenkin maa-aineksia kierrättää nykyistä enemmän? Onhan se hassua, että kaivamme pois harjumme ja räjäytämme kalliomme mäsäksi ja samaan aikaan kuljetamme betonin ja tiilen kappaleita kaatopaikoille.

Onneksi Suomessa on sentään hoksattu inventoida kallioalueet, jotta arvokkaimmat säästyisivät maanainesluvilta. Jos kalliot hävitettäisiin, menettäisimme näköalapaikkoja, hiidenkirnuja ja muita geologisia harvinaisuuksia sekä ainutlaatuista eläin- ja kasvikuntaa.

Päättäjien kannattaa tarkkaan harkita, mihin paikkaan kalliopora ja kauhakuormaaja saavat pureutua. Muutoin ei jää ihasteltavaa turisteille eikä meille itsellemme.

Sekä bisnesmiesten että luonnonsuojelijoiden kannattaa muistaa, että sorakuoppaa ei kannata ostaa isokokoisena.