Lämpiön puolelta: Lasketaan tunteja

Syyskuun viimeisellä viikolla huipentui hyväntekeväisyyskampanja, jolla maailma varmasti hiukan paranee. Tuolloin Helsingin Tuomiokirkon portaille levitettiin tuhansia virkattuja tilkkupeittoja. Suomalaiset vapaaehtoiset, martat, koululaiset ja muut auttamishaluiset olivat virkanneet yksittäisiä tilkkuja yli 300 000 ja niistä koottuja peittoja syntyi lähemmäs 8000.

Ylen aamu
YLE Uutisgrafiikka

Kampanja on osoitus siitä, että vaikka omaan napaan tuijottaminen on kovin yleistä, löytyy meistä suomalaisista yhteisvastuuta ja auttamisenhalua. Mutta kuinka mittavasta vapaaehtoistempauksesta oikeastaan oli kyse? Jäin tätä pohtimaan, kun käsittelimme tempausta Aamu-tv:ssä. Tuolloin Ensi- ja turvakotien liiton toimitusjohtaja Ritva Karinsalo ja Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä lukivat lähetyksessä tilkkuja virkanneiden ihmisten terveisiä niille äideille ja vauvoille, jotka peittoja tulevat saamaan. Tekstit tekivät konkreettiseksi sen, kuinka suurella hyvällä tahdolla ihmiset olivat apunsa kohteita ajatelleet.

Rupesin laskeskelemaan, kuinka paljon aikaa tilkkuhankkeelle oli uhrattu. Jos nopein martta virkkaa lapun tunnissa ja hitaimmalla menee hommaan ehkä pari iltaa, niin tuskin on kovin suuri virhearvio olettaa yhtä tilkkua kohti uhratun keskimäärin vähintäänkin kaksi tuntia. Suomalaiset antoivat siis ajastaan tilkuille ja sitä kautta apua tarvitseville vauvoille ja muille avun kohteille valtavan määrän - ainakin 600 000 tuntia. Puhtaasti teoreettisesti voidaan tälle työlle myös laskea hinta, vaikkapa kympin tunti, jos halutaan muuttaa tuo vapaaehtoistyö rahaksi.

Hyvää on nykyään helppo tehdä vaikkapa soittamalla SPR:n kriisipuhelimeen ja pim! muutaman sekunnin vaivannäöllä saa lahjoitettua pari kymppiä hyvään tarkoitukseen. Erittäin hieno keksintö ja todellakin, kätevää, nopeaa hyväntekeväisyyttä. Marttojen, Novitan ja käsityönopettajien käynnistämä tilkkukampanja kuitenkin osoitti, että meiltä suomalaisilta löytyy myös kallista aikaa uhrattavaksi hyvän eteen. Jos tällaista innostusta ja vapaaehtoisuutta saataisiin pidettyä yllä tulevaisuudessakin, olisi maailma totisesti vauhdilla parempi paikka olla ja elää.

Lähteet: Heta-Leena Sierilä