1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Näkökulmat

Taistelu työstä

Metalliteollisuudessa on nähty ensimmäinen lakko 40 vuoteen. Lakolla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Jouko Marttila pohtii, odottaako Suomessa toimivia konepajoja yhtä synkkä tulevaisuus kuin paperiteollisuutta.

Näkökulmat

Metalliliitto pysäytti suomalaiset konepajat, kun työantaja ei suostunut maksamaan kunnon palkankorotuksia. Eräs pääluottamusmies sanoi pontevasti tv-uutisissa, että kyllä firmoilla on varaa maksaa, koska osinkojakin jaetaan.

Lausunnossa kaikuu paperimiesten perinne. Joitain vuosia ja vuosikymmeniä sitten paperiliitto pisti koneet seis, kun työnantajan tarjous ei miellyttänyt. Siihen aikaan Suomi eli metsästä ja viennin pysäyttäminen kuristi koko kansakuntaa. Metsäteollisuuden osuus Suomen viennistä oli enimmillään peräti 80 prosenttia, tällä hetkellä enää vajaa viidennes.

Paperitehtaat työllistivät hyvinä aikoina 60 000 työntekijää. Sen jälkeen kaksi kolmesta paperimiehestä on menettänyt työnsä ja tuotantoa siirtyy edelleen ulkomaille. Työvoimakustannusten nousu on yksi syy teollisuuden maastapaolle. Keskituntipalkat ovat Suomessa nousseet Euroopan ennätystahtia finanssikriisistä ja sitä seuranneesta taantumasta huolimatta. Vain Espanja ja Italia ovat yltäneet samaan sarjaan.

Saksassa ammattiliitot suostuivat vaikeina aikoina työaikajoustoihin ja maltillisiin palkankorotuksiin. Reaaliansiot Saksassa jopa laskivat vuosina 2004-2008. Saksassa ymmärrettiin, että teollisuus ei pärjää kilpailussa maailmalla, jos kustannukset karkaavat käsistä.

Suomalaiset konepajat ja metallituoteyritykset työllistävät kaksi kertaa enemmän suomalaisia kuin paperitehtaat niiden parhaassa kukoistuksessa 1970-luvun puolivälissä. Suomi seisoi ennen puujaloilla, nyt sillä on rautainen selkäranka. Kun palkat Suomessa nousevat kilpailijoita nopeammin, työpaikat siirtyvät vähitellen muualle kuten metsäteollisuudessa.

Rautakourat saattavat pääluottamusmiehensä lailla kannattaa ehdotusta, että osinkorahat käytettäisiin palkankorotuksiin. Omistajat saisivat vähemmän ja henkilökunta enemmän. Kuulostaa oikeudenmukaiselta, koska työntekijäthän tuloksen tekevät!

Mitä tapahtuisi, jos hissivalmistaja Kone ilmoittaisi luopuvansa osingoista ja nostavansa sen sijaan palkkoja?

Kone maksoi viime vuoden voitostaan pari sataa miljoonaa euroa osinkoja, 90 senttiä per osake. Siitä olisi riittänyt 500 euroa kuukaudessa yhtiön jokaiselle työntekijälle yhdeksi vuodeksi. Samalla työvoimakulut olisivat nousseet toistakymmentä prosenttia, pysyvästi.

Palkankorotukset heikentäisivät Koneen tulosta. Investointeihin ja tuotekehitykseen olisi vähemmän rahaa. Myynti alkaisi laskea. Työvoimaa olisi pakko vähentää ja tuotantoa siirtää halpamaihin. Voitot kääntyisivät tappioksi, ja osakekurssi romahtaisi. Kuka haluaisi omistaa yhtiötä, joka ei tee voittoa, eikä maksa osinkoa? Teräksinen hissijätti muuttuisi hetkessä paperitiikeriksi.

Työntekijöiden kannattaa iloita isoista osingoista, eikä olla niistä kateellisia. Osingot kertovat siitä, että yritys voi hyvin. Sillä on varaa kasvaa ja luoda uusia työpaikkoja. Ne maat, jotka pystyvät antamaan yrityksille elinvoimaa, kasvavat ja voivat hyvin. Talous ei kasva ilman työtä, ja kunnon työstä on pula myös Suomessa.

Tulevaisuuden sodat käydään juuri työpaikoista. Tutkimusyhtiö Gallupin pääjohtaja Jim Clifton on kirjoittanut aiheesta kirjan The Coming Jobs War. Hänen mielestään Euroopan ja Yhdysvaltain talouspolitiikassa keskitytään tällä hetkellä aivan vääriin asioihin. Budjettileikkaukset ja velkaongelmat ovat varastaneet huomion asioilta, jotka oikeasti ratkaisevat tulevaisuuden. Niitä ovat työ ja terveys.

Gallupin maailmanlaajuiset kyselyt kertovat, että ihmiset kaipaavat yhtä asiaa enemmän kuin mitään muuta. Kysytäänpä sitä Helsingissä tai Hanoissa, niin vastaus on sama. Eniten toivottu yhteinen asia koko maailmassa on kunnon työpaikka. Kunnon työ on vakituista ja sillä elää. Cliftonin mukaan maailmasta puuttuu tällä hetkellä 1,8 miljardia työpaikkaa. Se on enemmän kuin Kiinassa on asukkaita. Ne maat, jotka onnistuvat luomaan uusia työpaikkoja, voittavat työstä ja hyvinvoinnista käytävän sodan.

Työ paikkaa budjettivajeet, mutta uusi työ ei synny lakkoilemalla tai valtion tukia lisäämällä. Kasvun moottoreita ovat pienet ja keskisuuret yrittäjävetoiset yritykset, jotka pystyvät kilpailemaan kekseliäisyydellään halvan työvoiman maita vastaan. Nyt ei kaivata lisää Nokioita vaan Rovioita.

Toinen kansakunnan menestystekijä on terveys. Amerikkalaisena Jim Clifton on erityisen huolissaan oman maansa pahoinvoinnista. Liikalihavuus ja verisuonitaudit ovat Cliftonin mukaan suurempi uhka taloudelle kuin mikään muu. Amerikkalaiset käyttävät terveydenhoitoon 2 500 miljardia dollaria vuodessa. Se on yhtä paljon kuin Intian ja Venäjän yhteenlaskettu kokonaistuotanto. Menot ovat kymmenkertaistuneet vuodesta 1980. Sairauskuluilla maksettaisiin monta finanssi- ja velkakriisiä.

Eurooppa ja Suomi ovat hyvää vauhtia kulkemassa samaa tietä. Suomessa jo yli puolet työikäisistä on ylipainoisia. Läski lisää tauteja, ja tautien hoito maksaa. Palkkakiistojen sijasta työntekijöiden ja työnantajien pitäisi keskittyä työhyvinvointiin ja terveyttä lisääviin uudistuksiin. Hyväkuntoiset työntekijät ovat tehokkaampia ja kekseliäämpiä kuin laiskat ja lihavat. He voivat myös vapaa-ajallaan muita paremmin. Euro hyvään kuntoon tuo kaksi takaisin, ilman kallista taistelua työstä.

Lähteet: Jouko Marttila / Ykkösaamun kolumnisti 25.10.2011

Lue seuraavaksi