Markku Mikkolalle 1990-luvun lama oli rikkaus

1990-luvun lama oli valtava mullistus koko yhteiskunnassa. Nykyistä talouskriisiä ei voi verratakaan 90-luvun lamaan, sanoo Markku Mikkola, jonka elämän lama aikoinaan muutti.

Markku Mikkola toimii nykyään Sotainvalidien Veljesliiton Kymen piirin toiminnanjohtajana. Kuva: YLE Kymenlaakso / Eijaleena Martikainen

Lama jauhoi uusiksi monen ihmisen elämän - myös kouvolalaisen Markku Mikkolan. Hän toimi STS-pankin konttorinjohtajana mutta jäi laman myötä vaille työpaikkaa.

- Se oli vuonna 1992, kun iso suomalainen lama tuli kohdalle. STS-pankin alle kymmenen hengen henkilökunta sai lähteä. Meidän talosta koko Suomessa lähti yli tuhat työpaikkaa yhdellä kertaa, muistelee Mikkola.

Voikkaan tehtaan alasajon yhteydessä työvoimaviranomaiset reagoivat heti. Tänä syksynä, kun Myllykosken tehtaan ilmoitus tuli, kokoontui hallitus samana päivänä. Toisin oli parikymmentä vuotta sitten.

- Kun uutinen tuli, ei ollut mitään suhdanneavustuksia, eikä tullut minkäänlaisia rakennetukia valtiovallan puolelta. Pankin henkilöstöosasto Helsingissä antoi kansion, jossa kerrottiin mistä voi mitäkin etuuksia hakea, oli mukana cv-mallejakin. Paperitietoutta tuli, mutta ei mitään nykyaikaista vastaantuloa ei ollut.

- Lama koski koko yhteiskuntaa. Ihmisiä irtisanottiin päivittäin ja isoja instituutioita kuten keskusjärjestö TVK ja iso kauppajärjestö Tuko menivät nurin. Menetykset olivat laajoja, joten on ihan ymmärrettävääkin, ettei valmiuksia ihmisten auttamiseksi ollut, kuten tänä päivänä, pohtii Mikkola.

Vaikeina vuosina ylivelkaantuneiden auttajaksi

Mikkola myöntää, että 1992 jälkeiset vuodet olivat hänelle vaikeita. Hän oli kouluttanut itseään, edennyt pankkiurallaan ja työ oli merkityksellistä.

- Tuntui omituiselta, että parhaassa iässä oleva, pitkälle kouluttautunut, yhtäkkiä sanotaankin, että minua ei tarvita enää. Oli se paha paikka. Minulla oli kuitenkin hyvä onnenkantamoinen, sillä siirryin aika nopeassa aikataulussa Kouvolan seurakunnan velkaneuvojaksi, hymyilee Mikkola.

Tuolloin ylivelkaantuneita ihmisiä oli valtavasti ja tarve velkaneuvojalle oli suuri. Mikkola toimi tehtävässä parin vuoden ajan.

- Muistan nähneeni kyselyn, että mikä työ oli seurakunnassa silloin merkityksellisin. Yllätys, yllätys, velkaneuvonta nousi ykköseksi. Koin että sain siinä tunnustuksen tekemästäni työstä ja silloin vallinneesta tarpeesta.

Mikkola oli työnsä puolesta mukana perustamassa vertaistukitoimintaa. Näin ihmiset saatiin puhumaan muutakin, kuin vain raha-asioita.

- Kun yrittäjä menetti kaikkensa, meni samalla ihmisarvo. Erittäin ikävässä tilanteessa olivat maatalousyrittäjät. Heille se oli vaikea paikka, sillä takana oli jo 6-7 sukupolvea, jotka olivat tilaa pitäneet. Tarvetta vertaistoiminnalle ja keskustelulle oli, muistelee Mikkola.

Uusien arvojen aika

Vaikka elämä oli vaikeaa 1990-luvun lamassa, ei Mikkola kokenut sitä synkkänä aikana. Kahden seurakunnassa viettämänsä vuoden jälkeen hän siirtyi Helsinkiin Takuusäätiön takauspäälliköksi.

- Sitä kautta koko valtakunnan tasolla ruvettiin järjestelemään ihmisten velkoja, siten että Takuusäätiö antoi takauksen ja velat muutettiin pankkilainaksi. Oli se vaikeaa aikaa ihmisille, mutta ilmeisesti muut arvot nousivat kunniaan.

Mikkolaa jäi eniten harmittamaan se, ettei voinut olla tarpeeksi läsnä perheen elämässä. Tuolloin hän matkusti miltei kymmenen vuoden ajan työmatkoja Kouvolan ja Helsingin välillä.

- Omat lapset olivat pieniä, kun aloitin Helsingissä käymisen. Silloin ei ollut oikorataa, junalla matka Helsinkiin kesti kaksi tuntia suuntaansa. En päässyt mukaan lasten varhaisnuoruuteen. Sen koen menetyksenä, sillä olisin halunnut olla enemmän mukana lasteni elämässä.

- Ei 2008 vuoden lama ole mitään verrattuna siihen, mitä ihmiset kokivat 1990-luvulla. Ovathan ihmiset nytkin menettäneet työpaikkojaan, en vähättele sitä. Mutta kaikenkattavaa romahdusta 90-luvun tyyliin ei ole nyt tullut, kuvailee Mikkola.

Uhkakuva edelleen olemassa

Mikkola kiittelee silloista turvaputkea ja ansiopäivärahaa. Kun yli 53-vuotias jäi työttömäksi, hän oli kaksi vuotta päivärahalla ja pääsi turvaputkeen. Toimeentulo saattoi olla turvattu eläkevuosiin saakka.

- Lisäksi tuolloin järjestettiin paljon työvoimapoliittista koulutusta. Jos nyt tulee suuri aalto ja vei työpaikkoja, ei ihmisillä ole samanlaista turvaverkostoa kuin silloin.

Mikkolaa pelottaa se, jos vienti laantuu, tuo se mukanaan irtisanomisia. Uhka on olemassa, mutta hän toivoo, etteivät pahimmat uhkakuvat toteudu.

- Omille lapsille ja muillekin nuorille sanoisin, että lamasta selvitään sillä, että ihmisiä jää paljon eläkkeelle, ja uusia työmahdollisuuksia avautuu sitä kautta.

Nykyään Mikkola toimii Sotainvalidien Veljesliiton Kymen piirin toiminnanjohtajana. Hänelle 1990-luvun lama osoittautui lopulta rikkaudeksi, josta hän ei enää luopuisi.

- Jos minä olisin jatkanut pankinjohtajana tähän päivään asti, monta asiaa olisi jäänyt näkemättä ja kokematta. Minulle on ollut aivan erinomainen rikkaus se, että sain tehdä monenlaisia tehtäviä.

- Sinällään lama on tuonut minulle elämänrikkautta tavattoman paljon. Vaikka se silloin tuntui katkeralta, niin nyt en antaisi sitä pois.