1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. kulttuuri

Tuhkimo - traaginen kertomus

Kansallisbaletin Tuhkimo on synkkä teos, jonka vahvuus on kiinnostavat henkilöhahmot ja tummanpuhuva visuaalinen maailma. Koreografi Terence Kohlerin koreografinen kehittely on kuitenkin vajavaista ja tavoitteena ollut psykologinen trilleri jää pinnalliseksi.

kulttuuri
Kuva Kansallisbaletin Tuhkimo-teoksen harjoituksista.
Yle

Lasikengät, taikasauvat ja kurpitsavaunut on jätetty varastoon Kansallisbaletin uudessa Tuhkimossa. Australialaissyntyisen Terence Kohlerin tulkinta klassikosta on satu aikuiseen makuun. Kohler on kuorinut Tuhkimon yltä kaiken satumaisuuden ja alta on paljastunut synkkä tarina uusioperheestä.

Lokakuussa kantaesitetty teos nojaa vahvasti Kohlerin ja Jordi Roigin luomaan tummaan visuaalisuuteen. Tanssiaisten juhlaväki on kuin karannut suoraan 80 – luvun kauhuelokuvasta. Näyttämökuva on niukka ja Kohlerin visiolle kurinalainen.

Tähän karuun maailmaan Kohler on rakentanut taitavasti kiinnostavia henkilöhahmoja. Kohler on selvä lahjakkuus. Hän on koulinut Kansallisbaletin tanssijoita erinomaisella otteella ja tanssijoiden tulkitsemina hahmojen luonteet avautuvat nopeasti katsomoon. Nicholas Ziegler tekee mahtiroolin äitipuolena, oikea pahuuden perikuva.

Musiikissakin Kohler on karttanut perinteistä ratkaisua. Prokofjevin sijaan salissa soi venäläisen Lera Auerbachin musiikki. Raskaat ja tummat sävelet maalaavat komean taustan teokselle.

Kohler on tanssimaailmassa harvinaisuus – alta kolmekymppinen koreografi, jonka liikekieli nojaa voimakkaasti klassiseen balettiin. Kunnioitettavaa. Tuhkimossa Kohlerin liikkeellinen sanasto ei kuitenkaan riitä tukemaan, saati sitten syventämään, teoksen kokonaisuutta. Tuhkimossa on tanssillisesti hyviä aihioita, mutta koreografinen kehittely on puolinaista. Vaikuttaa kuin tarina olisi vienyt koreografia eikä päinvastoin. Dramaturginen ylinopeus näkyy myös siinä, että ensimmäiselle väliajalle lähdetään liian pian.

Tanssijat ovat kiitelleet työprosessia Kohlerin kanssa. Psykologisen trillerin otetta tavoitteleva teos tarjoaakin taatusti virkistävää vaihtelua tanssijoiden kauteen. Mutta Kohlerin liikekieli ei tee hahmoista uskottavia. Näin musiikilla, näyttämökuvalla ja kiinnostavalla henkilögallerialla rakennettu trilleri jää pinnalliseksi eikä ole uskottavaa kuin paikoin.

Teoksen kaari on nouseva, mutta harmillisesti Tuhkimossa on liikaa kompastuskiviä.

- Tämä oli nyt vähän tällaista pantomiimibalettia”, kuului katsomosta näytöksen jälkeen.

Lähteet: YLE Uutiset

Lue seuraavaksi