Kuinka ruotsinkielisestä Gamlakarlebystä tuli teollinen Kokkola?

Friis-Pohjanpalon suku on jättänyt hyvin voimakkaasti jälkensä niin Kokkolan historiaan. Suvun perintö näkyy tänäkin päivänä, etenkin teollisuudessa ja vilkkaassa kulttuurielämässä, mutta se myös kuuluu kirkonkellojen soinnissa ja suomenkielisessä puheen sorinassa.

Kokkola
Kuvassa Friisin konepajan juliste
YLE / Aki Kopsala

Kalajoen lukkari Johan Friisin pojat, Juhani ja Tuomas, perustivat 1800-luvun loppupuolella pienen verstaan ja valimon. Lokakuussa 1885 rekisteröity Weljekset Friis kasvoi nopeasti, ja kauppa kävi hyvin.

- Juuri niihin aikoihin Suomessa siirryttiin leivisköistä ja nauloista grammoihin ja kiloihin, ja valimot Keski-Pohjanmaalla valoivat uusia punnuksia moneen tarpeeseen, kertoo sukunsa historiaa selvittänyt Risto Pohjanpalo.

Friisit yksimielisyyden vallitessa Pohjanpaloiksi

Juhani ja Tuomas Friis siirsivät konepajansa Kokkolan Ykspihlajaan, Kalajoen verstaan tuhouduttua tulipalossa. Teollisuustuotannon siirtämistä Kokkolaan puolsivat myös sataman ja rautatien läheisyys. Ristivetoa aiheutti kieli, sillä Lohtajalla ja Kalajoella kasvaneet veljekset olivat suomenkielisiä ja -mielisiä. Ruotsinkielisessä Kokkolassa siirryttiin muun maan mukana voimakkaan suomalaistumisen aikaan.

Friisin veljekset olivat monessa mukana. He olivat perustamassa Kokkolaan muun muassa kouluja, osuuskauppaa, kirjapainoa ja maanviljelysseuraa. Ja paljon muutakin, mitä suomalaisuuden nousuun tarvittiin.

- Pontimena oli varmasti sellainen koko maassa vallitseva suomalaistumisen henki, koska elettiin sortovuosia. Kansa alkoi katkoa Venäjän kahleita, ja kansallinen ajattelu levisi niin taiteessa, kuin kaikessa muussakin elämässä. Se näkyi myös Kokkolassa, ja tässä yhteydessä suvun nimi vaihdettiin Friisistä Pohjanpaloksi, sanoo Risto Pohjanpalo.

Ykspihlajasta teollisuuden ja kulttuurin koto

Kokkolan ruotsinkieliset porvarit eivät seuranneet hyvällä suomenmielisten tehtailijoiden touhuja 1900-luvun alkupuolella. Friisin konepajan työväestä pidettiin huolta, ja kulttuurielämä, työväenliike ja teatteri-innostus virisi Ykspihlajassa. Kieliryhmien väliset kiistat aiheuttivat kuitenkin huolta, ja Friisin tehtaan työntekijät pitivät jopa yövahtia työpaikallaan mahdollisten hyökkäysten varalta, tehtaan johdon tietämättä asiasta.

Kokkolan ruotsinkieliset porvarit katsoivat hyvin pahalla silmällä sitä Ykspihlajan suomalaisuuspesäkettä, jonka he jollakin lailla kokivat uhkaksi. Kiistoja käytiin, ja paikallisia yhteenottoja pelättiin, puolin ja toisin. Kokkolan kielisuhteet muuttuivat kuitenkin tasaisen varmasti, ja 1930-luvun loppupuolella kaupungissa asui enemmän suomen- kuin ruotsinkielisiä.

- Siinä vaiheessa tosin oli jo eletty muun muassa kansakunnan itsenäistymiseen aika, ja kielikiistat olivat jo jääneet porvariston ja työväestön välisten erimielisyyksien alle, Pohjanpalo toteaa.

Muotivirtaukset ja uudet aatteet saatiin Kokkolaan kirjeitse

Ykspihlajassa Friisin konepajan vanhat rakennukset ovat jo rapistuneet, mutta tehtaan olemassaolosta todistaa esimerkiksi kaupungin kirkonkellojen kumahtelu. Friisin valimo toi toimiessaan Kokkolaan aikansa kuuluisia taiteilijoita. Valimossa tehtiin paljon erilaisia muotteja, taideteoksiakin, ja valutöiden suunnittelijoina Ykspihlajassa nähtiin muiden muassa Ilmari Virkkala, Lauri Leppänen ja Pekka Halonen. Pohjanpaloilla oli laajoja yhteyksiä taidepiireihin ja erilaisiin kulttuurihenkilöihin.

- Suku oli tukemassa suuresti myös seudun nuorisoliikettä, sekä henkisesti että taloudellisesti. Mutta teollisen tuottamisen perinne ja toisaalta kulttuurielämän vireys, katsoisin että ne ovat sellaista Pohjanpalojen perintöä, joka on ollut pysyvää. Pohjanpalojen tyttäret matkustelivat paljon, ja ajan virtaukset välittyivät näin myös Kokkolaan ja Keski-Pohjanmaalle, muotivinkit ja uudet aatteet saatiin tänne syrjäseudulle usein kirjeitse, Pohjanpalo kertoo.

Lähteet: YLE / Keski-Pohjanmaa