yle.fi-etusivu

Lihan palvaaminen on vanha säilöntäkeino

Palvisaunan lämmittäjän pitää olla valppaana, jottei sauna pala ja lihat sen mukana. Lampaanlihat kypsyvät 80-100 asteen lämmössä yhdessä päivässä.

Hannu Hirvonen (kirjailija)
Palvisaunassa lampaanlihat roikkuvat ikkunan edessä.
Savusaunassa on pimeää.YLE / Hanne Kinnunen

Kuhmolaisen Hannu Hirvosen silmät valuvat vettä, kun mies on käynyt lisäämässä puita palvisaunan uuniin.

- Tässä vaiheessa, kun pitää saada oikea lämpö, niin oikein tuntuu, että pitäisi olla happinaamari päässä. Savusukelluksen joutuu tekemään joka kerta, kun käy lisäämässä puuta, Hirvonen kertoo.

Kuhmon Mieronvaaralla palvisauna lämpenee monen vuoden kokemuksella. Appiukon talvisodan jälkeen rakentamassa saunassa on palvattu lihaa aina, mutta Hannu Hirvonen on huolehtinut palvaamisesta viimeisen 15 vuoden ajan.

- Eilen illalla jo lämmitin pari pesällistä ja tänään aloitin viiden aikaan lämmittämään. Seitsemän jälkeen laitettiin lihat roikkumaan. Silloin lämmityksessä pidettiin puolen tunnin tauko ja heittelin löylyä. Lämmitystä riittää iltaan asti, se on kokopäivätoiminen homma lampaiden lihoille. Onneksi ne eivät ole niin isoja. Jos olisi isompia lihoja, niitä pitäisi pouruttaa vielä seuraava yökin, selostaa Hirvonen.

Teurastaminen käy omatunnolle

Hirvosen savusaunassa palvataan itse kasvatettua lihaa. Neljän lampaan teurastamisen jälkeen jäljelle jäi vielä 15. Teurastaminen onkin palvaamisen inhottavin urakka.

- Pikkuhiljaa pitäisi päästä kokonaan eroon niistä, mutta niin näyttää vaikealta. Ei niitä jaksa kaikkia ruveta teurastamaan. Eläimen tappaminen ei ole mitään mukavaa puuhaa. Ennen se on ollut vähän erilaista, kun se on tarvittu ihan välttämättä ruokaan, sanoo Hannu Hirvonen.

Suolatun lihan palvaaminen saa lihan säilymään paremmin. Nykyään liha säilyisi muutenkin, mutta Hirvonen haluaa noudattaa perinteitä.

- Opiskelin homman appiukon apuna. Opin homman omasta mielestäni aika hyvinkin, kun olen ollut niin paljon mukana.

Palvaa vaan älä polta saunaa

Lihan palvaaminen pitää palvisaunan lämmittäjän kiireisenä. Kovin kauas ei auta jäädä kuhnailemaan, ettei lämpötila pääse laskemaan.

- Kunhan oikea lämpö on saavutettu, niin reilun puolen tunnin välein 2-3 halkoa. Joskus lämpö pysyy yhdelläkin halolla. Jos meinaa pirtissä käydä välillä, niin melkoista juoksemista se on. Mutta minä istuksin tuossa ja kuuntelen radiota, niin ei tule aika pitkäksi, nauraa Hirvonen.

Mitä rasvaisempaa liha on, sitä suurempi on riski saunan palamiseen. Hirvosen perhepiirissä palvaaminen ei ole aina onnistunut.

- Kerran velipoika ja eno rupesivat Pudasjärvellä saunan lämmitykseen ja palvaamaan lihoja. Perjantaina soittivat minulle, että nyt palaa sauna. Minä sanoin, että älkää valehdelko, teidänhän piti aloittaa vasta huomenna palvaus. Lauantaina iltapäivällä puhelin soi taas ja velipoika soitti, että nyt se sauna palaa. Minä sanoin, että mitä rupesitte ennakoimaan tuommoisia.

Pudasjärveläiset palvaajat olivat tehneet virheen siinä, että rasva laskeutui sianlihasta suoraan kiukaaseen.

- Sehän on kuin tulilankaa. Ei siinä ehdi tehdä muuta kuin todeta, että sauna palaa.

Lähteet: YLE Kainuu / Hanne Kinnunen