1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. laskusuhdanne

Sananen – Tulis jo taantuma

Minä odotan. Odotan lunta ja kesää. Odotan syvää onnentunnetta. Mielenrauhaa. Pukkia, lahjoista viis. Odotan hymyjä, eniten omaani. Enemmän kuin ensilunta odotan lamaa ja taantumaa. Sukka piti kihnuttaa aamulla repimällä jalkaan, oman vinkulelumaisen rohinan säestämänä. Taantuma on jo alkanut. Kohta tulevat uudet arvot. Niitä odotan.

laskusuhdanne
Toimittajat Salla Koskinen ja Mikko Maasola hymyilevät leveästi.
Hymy on iloinen asia, joka näkyy kauas.YLE Keski-Suomi

En ole enää vähään aikaan ollut tehokas ja tuottava. Sikäli edellä aikaani. Kun Eurooppa luisuu taantumaan, yhä useampi jää työttömäksi ja kalenteriin palaa aukkoja. Silloin on vaikea olla tehokas ja tuottava. Työnantajan ja sen lihallisten edustajien pakaroiden nuoleskelukaan ei enää onnistu. Suhde on ohi, työsuhde. Kielelle on keksittävä muuta käyttöä.

Jatkuva kasvu menee ihan kohta muodista. Jos se olisi luonnonlaki, meillä kaikilla olisi jo varauksessa ruhollemme kaksi vierekkäistä hautapaikkaa, niin kuin Australiassa tuppaa olemaan. Pieni perheyritys ei tiennyt haluavansa olla ylikansallinen konserni. Konnevetinen konserninjohtaja Rauno Nöppönen käy ostamassa salaa lähiruokaa ja katsoo illalla Rintamäkeläiset VHS:ltä. Hän ei muista montako nollaa osavuosikatsauksessa oli pilkun jälkeen, mutta on alkanut tuntemaan itsensä nollaksi.

Kilpailu on lähellä erätaukoa. Alakoulun opettajainhuoneessa mutistaan jo, että onkohan tämä ”Yrittäjyys ja sisäinen kompetenssi”- oppiaine sittenkään tarpeellinen. Kilpailu on luonnollista, mutta se on kohdistettu niin vääriin asioihin. Jos kilpaillaan materiaalisessa kasvussa, titteleissä, palkassa ja vapaa-ajanasunnon spa-osaston laajuudessa, ollaan jo metsäautotiellä, safarilla kohti pimeyttä.

Ihmisellä on mahdollisuus hyvään. Pitäisi kilpailla toisen palvelemisessa. Pitäisi kilpailla ilon tuottamisessa. Jos on pakko mitata, niin sitten desibelimittarilla tai Richterin asteikolla. Pitäisi päihittää toisen kauniit ja kannustavat sanat vielä ihanammilla. Saada täti punastumaan ja setä nypläämään karvalakkiaan takuksi asti. Pitäisi leipoa toiselle. Ja leipoa toista. Kaulia ja vaivata.

Tapasin kerran elokuvaohjaajan joka ei suostunut koskemaan rahaan ja ovenkahvoihin. Kuvausryhmä sai auottua kahvilan oven ja joku nosti kaverin anorakin taskusta sopivat kolikot. Pidin ukkelia hulluna, mutta nyt olen vanhempi ja nähnyt satoja paljon hullumpia. Sellaisiakin jotka ovat moraalittomia ja hulluja. Elokuvaohjaajalla oli kai sinä päivänä tärkeämpää mietittävää kuin raha ja kahvat. Hän oli priorisoinut. Muistan, että kehitysvammaisesta kertovasta dokumenttielokuvasta tuli hyvä. Ja muistan edellään tämän kaiken, vaikka siitä on melkein 20 vuotta. En tiedä miksi.

Talouden taantuma on odotettu. Lahja. Se tapahtuu vääjäämättä, se sattuu ja rauhoittaa, niin kuin elämä itse. Se laittaa arvoja uusiksi. Lasitaloista tullaan metsään ja pesälle. Ihanaa on pudota pieneksi, nöyrtyä ja nousta ylös paljaana ja entistä vahvempana. Jos on olemassa jotain aitoa ja kestävää, nyt se löytyy.

Parhaat asiat ovat ilmaisia. En tarkoita pelkästään pierua ja naurua. Odotetaan vielä hetki. Kohta tehdään jotain isoa, ihan vaan rakkaudesta lajiin. Raimo Summanen meni jo ilmaiseksi vantaalaiseen jäähalliin. Kohta on talkoot, kukaan ei puhu moneen tuntiin mitään rahasta, ja se maaginen hiljainen hetki joka meidät ympäröi, johtuu petäjien läpi siivilöityvästä auringosta ja höyryävistä ihmisotuksista. Sinä päivänä kaikilla on samanlainen lapio.

Lähteet: Maallikkosaarnaaja Maasola

Lue seuraavaksi