AJASSA: Mielikuvat luovat maineen

Mielikuvat syntyvät hetkessä ja kestävät ikuisuuden.

Joensuu
Arja Airaksinen toimituksessa.
YLE / Heikki Haapalainen

Mielikuva luo maineen ja lopputulos on yhtä pysyvä kuin terva hirren raossa. Mielikuvaan jostakin tai jostakusta voi vaikuttaa hyvin pieni juttu. Aikakaudellakin on oma merkityksensä. Sellaiset asiat, mitkä eivät tulleet kuuloonkaan puoli vuosisataa sitten ja tärvelivät maineen ikihyviksi, ovat tänään tuiki luonnollisia eikä kukaan reagoi. Ja päinvastoin. Olkoon esimerkkinä vaikka näkemys sukupuolten välisestä tasa-arvosta siihen sen syvemmin menemättä.

Mielikuvat ovat pään sisällä olevia näkemyksiä, joihin jokainen omalla kohdallaan luottaa vahvasti. Ajatellaan suomalaista designia. Marimekko ja Alvar Aalto takaavat edelleen jonkinmoisen kuvan ykkösluokasta. Miksi muuten italialainen ja tanskalainen muotoilu ovat aikapäiviä ohittaneet suomalaiset? Uskomme mieluusti olevamme kärkijoukossa, kun maanpiirin ahkerimpia työntekijöitä rankataan. No joo, ehkä japanilaiset ja sieltä suunnalta jotkut muut saattavat vetäistä ohitse. Mutta me olemme sentään aina pärjänneet ilman kenenkään apua. Maksoimme sotavelankin ennätysajassa ja ihan itse, olkoon totuus Marshall-avusta kieltäytymisestä mikä tahansa menneen ajan nöyristely.

Mielikuvat elävät kauan, eivätkä päästä irti helpolla. Ja maine, miten pienestä se on kiinni. Marimekosta tiedetään, että ilman Armi Ratian persoonallista markkinointiotetta Bökarsin bileineen, tuotteet eivät ikinä olisi saavuttaneet sitä raikkauden ja luonnollisuuden mielikuvaa, joka niillä maailmalla osin vieläkin on. Joensuun maine rasistisena kaupunkina putkahtaa vieläkin esille varsin helposti keskusteluissa missä tahansa muualla maassa. Selitä siinä sitten, että sehän oli viime vuosituhannella ja että Joensuu on sivistynyt yliopistokaupunki. Lieksalaiset ovat lähteneet ajoissa ilmaisemaan vastustavansa rasismia, joten ehkä kaupungilla on vielä mahdollisuudet kääntää mielikuvatilanne voitoksi.

Parin viikon takainen imagotutkimus kertoo, että Joensuun yliopistoon hakeutumiseen ei vaikuta niinkään mielikuva kaupungista kuin ystävien ja vanhempien ajatukset. Epäilemättä opiskelupaikkaan vaikuttamisessa on enemmän takana toive pitää jälkikasvu lähellä kuin miettiä yliopiston kokonaisantia. On tosin heitäkin, jotka hakeutuvat Joensuuhun vain siksi, että juuri täällä on hakijalle sopivan tuntuinen metsäalan opetus ja mahdollisuudet syventyä jatko-opintoihin. Aina muutama napsahtaa vuosittain Ilosaarirockin luoman maineen kaupunkiin.

Mainostamalla mielikuviin vaikuttaminen ei ole niitä kaiken vähiten käytettyjä keinoja. Reilusti satatuhatta Visit Karelia -julkaisua tipahti postiluukuista Hesarin välissä kolmisen viikkoa sitten. Ne, jotka eteläisessä Suomessakin jaksavat tutustua lehden antiin, saavat lukea miten mukava paikka Pohjois-Karjala on. Lukija odottaa tietenkin vastinetta tekstille, eli sitä työpaikkaa. Muutoin kaikki kauniit kuvat saavat tyhjän kuoren merkityksen ilo elää karjalassa -hokemalle.

Mitä väliä mielikuvilla sitten on, jos ne aina eivät edes kerro sitä viimeisintä totuutta? Aika paljon, sillä mielikuvat ovat tunnetta, jotka ratkaisuja tehdessämme kääntävät totuuttakin hakevan pään. Voi sitä, joka ei muista, että mielikuvan voi rapauttaa vain kerran.

Lähteet: YLE Pohjois-Karjala / Arja Airaksinen