Laatikainen: Itsekkyyden hurmosmarkkinat Suomessa

Pääministeri Jyrki Katainen kummailee kansallista ilmapiiriä. Hän on havainnut ruotsalaisten asennoituvan tulevaisuuteen luottavaisesti ja valoisasti. Sen sijaan jokin mättää Suomessa. Havainto on oikea. Narinan määrä on lähes suunnaton. Tuntuu kuin mikään ei olisi kohdallaan. Synkkyyttä ja murhetta suihkuaa joka paikkaan. Tilanne pahenee syyttelyllä. Keskeisten toimijoiden sietää katsoa peiliin ja miettiä, olisiko omassa suhtautumisessa korjaamisen varaa.

Tieto-Finlandia-palkinto
Erkki Laatikainen
YLE Keski-Suomi / Arvo Vuorela

Suomessa vietetään itsekkyyden hurmosmarkkinoita, vaikka hätärumpu kaikaa Euroopassa. Työmarkkinoilla sorvaillaan kilpailukykyämme heikentäviä sopimuksia. Kun useissa muissa maissa on sovittu eläkeiän nostosta, Suomessa on juututtu juoksuhautoihin. Ihmisten elinikä on pidentynyt ja terveys kohentunut, mutta työvuosiin ei saa kajota. Silti eläkkeet on säilytettävä kerran säädetyn kokoisina. Jo peruskoululainen ymmärtänee yhtälön mahdottomuuden, mutta valaistuminen ei etene päättäjien pöytään.

Rikkaimmiston äänitorvet esiintyvät ylimielisinä. Björn Wahlroos ja Mikael Lilius ovat symboleja. Oppilasjoukko on sankka. Tämä porukka valvoo etujaan yhtä kovaotteisesti kuin esikuviaan palvovat pikkukihot. Joukon vaikutus poliitikkoihin, lakiensäätäjiin, on torikokoustajia mittavampi.

Markkinatalouden kaikkivoipaisuutta painotetaan. Markkinavoimat kelpaavat arvojumalaksi. Rimanalitus uutisoitiin Bryggestä, kun ulkomaankauppaministerimme halusi kolmen A:n valtioille ohjausvallan EU:ssa. Näkemys on korskea ja aiempaa hallitsevammaksi paisuvaa Saksaa tukeva. Se aliarvioi EU:n useimmat jäsenmaat. Suomella kolmesta aastaan huolimatta on aina oleva piiskuttavan piskin valta EU:ssa eikä luottoluokituksen säilyminen myllerrysten kaudella ole itsestäänselvyys. Isottelu on sokeutta, pohjimmiltaan kansojen enemmistöä loukkaava. Jos markkinavoimat päästetään täysin valloilleen, demokratian rippeetkin murtuvat.

Kuinka Suomeen naputetaan keskinäisen kunnioituksen, yhteisen vastuunkantamisen ja lujan selviytymisen mieli? Kielteisyydestä olisi edettävä myönteisyyteen. Talkoisiin tarvitaan kaikkia. Sivustakatsojiin ei ole varaa, jos isänmaatamme vaalitaan kansalaisilleen mieluisana ympäristönä.

Tieto Finlandia -palkintoa uudistettava

Tieto Finlandia -palkinto, 30 000 euroa, on iso tunnustus saajalleen. Palkittu teos parhaimmillaan kutkuttaa kiinnostuksen. Myynti kohoaa. Kirjallisten nautintojen määrä kasvaa.

Tieto Finlandia -palkinto on suistunut hatelikkoon. Professori Alf Rehn julisti palkittavaksi teokseksi Suomen Jäkäläoppaan. Se lienee tieteellisillä perusteilla korkealuokkainen. Jäkäläopas arkistoidaan ikiajoiksi, mutta tuskin se kohoaa kovin monen kodin teokseksi.

Suurpalkinnoilla kannustetaan osaajia. Kilpailun viettiä kiihotetaan. Kustantajat ja kauppiaat odottavat myynnin sujuvan. Tämä palvelee sivistyspyrkimyksiä. Tieto Finlandia -teoksen valinta on pettymys. Teos ansaitsee näyttävän tunnustuksen, mutta Tieto Finlandian sarjaan se ei mahdu.

Vastimella on ollut sijansa

Keski-Suomen Viikko jaettiin äskettäin kai jokaiseen talouteen Jyväskylässä. Vastimena aloittanut julkaisu oli tehty tavallista kiinnostavammaksi 30-vuotisuutensa kunniaksi.

Sosiaalidemokraateilla niin kuin muillakin puolueilla olivat pitkään monipäiväiset sanomalehdet maan eri puolilla. Keski-Suomessa tehtävän täytti ensiksi Sorretun Voima, joka muutti sittemmin nimensä Työn Voimaksi. Se yhdistyi tamperelaiseen Kansan Lehteen vuonna 1960. Myös helsinkiläisellä Demarilla oli ja on sijansa maakunnan sosiaalidemokraateille.

Ikioman lehden kaiho ja lehdistötuki mahdollistivat Vastimen, Keski-Suomen Viikon, vuonna 1981. Yhtiö sai kaupallisen radion oikeudet Jyväskylässä. Radio Jyväskylä kukoisti draivikkaan Kari Tynin ja virkeän joukkueen siivittämänä, kunnes se ajelehti ketjuradioksi, jolla ei ole juuri suosiota.

Kansanvallalle on eduksi, kun siinä on monia sanomisen vapauden lavetteja. Keski-Suomen Viikko on täyttänyt haastetta. Kauko Hirvosen päätoimittajakaudella läikehti väliin kipinöivää poljentoa, jota Yle Keski-Suomen räväkkä journalisti Pekka Manninen monella, nyt ajateltuna viehättävällä tavalla edisti. Keski-Suomen Viikon huominen on hento, mutta jokainen elonvuosi on voitto.

Lähteet: Erkki Laatikainen