Sankarista sylkykupiksi

Urheilussa syntyy juhlittuja sankareita. Talouselämässä tunnetaan sankarijohtajia. Jouko Marttila pohtii, kuinka lyhyt matka on sankarista sylkykupiksi.

Näkökulmat

Urheilun sankarit ovat rakastettuja idoleita. Heidän rinnallaan on helppo tuntea kansallista ylpeyttä. Kun Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruutensa vuonna 1995, se auttoi suomalaisia nousemaan lamasta.

Urheilusta tuttuja sankaritekoja näkee myös taloudessa. Yritysjohtajat ovat kuin huippuunsa viritettyjä kilpailijoita, joiden suoritukset mitataan euroissa ja dollareissa. Applen hiljattain edesmennyt perustaja Steve Jobs oli enemmän kuin sankari. Hänen ihailuunsa liittyi uskonnollista hurmosta. Jobs pysyi jalustalla kuolemaansa asti. Läheskään aina näin ei käy, ei taloudessa eikä urheilussa.

Urheilussa sankarit kompastuvat kiellettyihin aineisiin. Sen jälkeen heitä hyljeksitään. Taloudessa maine mustuu muista syistä. Matka sankarista sylkykupiksi voi olla yllättävän lyhyt.

Jääkiekko teki meistä kaikista sankareita, mutta urheilun ohella Suomi nousi lamasta Nokian mukana. Nokian toimitusjohtaja Jorma Ollila kuului vielä kymmenen vuotta sitten maailman arvostetuimpien yritysjohtajien kastiin. Hän oli sankari, josta tuli oman menestyksensä panttivanki. Virheet seurasivat toistaan, ja Nokia muuttui kriisiyhtiöksi. Näin voi käydä, jos entiset sankarit yrittävät pysyä pelissä liian pitkään.

Sankareita ihaillaan ja heistä kirjoitetaan ylistävään sävyyn. Kun kritiikki katoaa, kohteen on vaikea nähdä todellisuutta. Siitä on lyhyt askel ylimielisyyteen.

Hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos puolusti jokin aika sitten Nordean tekemiä asuntokauppoja. Ruotsin media kysyi perusteita toimitusjohtaja Christian Clausenin luksusasunnon hankinnalle. Wahlroosin vastaus oli tympeän ylimielinen, kun hän totesi, että jossainhan sitä pitää asua ja mielellään hienossa asunnossa, koska kyseessä on ison pankin johtaja. Wahlroos kehui vielä olevansa valmis nostamaan Clausenin palkkaa, että hän voisi halutessaan ostaa itselleen vaikka useampia asuntoja.

Nallen lohkaisut ovat nousseet aina otsikoihin sisällöstä piittaamatta. Hän on saanut pilkata suomalaisia laiskoiksi ja Euroopan keskuspankin johtajia tomppeleiksi ilman, että kukaan on kyseenalaistanut sankarin sanomisia. Suomessa hän on ollut talousmedian lemmikki, mutta Tukholman asuntokaupoissa harkinta petti.

Sankari putosi monen silmissä jalustalta. Lausunto ei kuulostanut pelkästään ärsyttävältä ja provosoivalta, se loukkasi monia. Pankinjohtajien miljoonaetujen puolustaminen sopi huonosti tilanteeseen, jossa Nordea oli juuri ilmoittanut mittavista irtisanomisista ja säästöohjelmasta. Ruotsin valtiovarainministeri Anders Borg kehotti Nordean asiakkaita vaihtamaan pankkia, jos he eivät enää luota siihen. Se oli kova lausunto, kun muistaa, että Ruotsin valtio on Nordean toiseksi suurin omistaja.

Suomessa Nalle yhdistetään edelleen Sampo Pankkiin, vaikka hänellä ei ole sen kanssa enää mitään tekemistä. Sampo Pankki joutui näytelmän sijaiskärsijäksi, sillä jotkut asiakkaat ilmoittivat myös sinne vaihtavansa pankkia. Nyt keskustelupalstoilla ihmetellään, kuinka pahasti raha ja rikkaus ovat sekoittaneet nuoresta kommunistista monimiljonääriksi nousseen miehen pään.

Suomalainen sankaritarina on myös Talvivaaran kaivoksen perustaminen Kainuuseen. Yhtiön perustaja Pekka Perä osti kaivosoikeudet eurolla ja sai peräänantamattomalla uurastuksella luotua kansainvälisen pörssiyhtiön. Kuka ei voisi ihailla miestä, joka luo tyhjästä satoja työpaikkoja ja antaa uskoa kaivosteollisuuden tulevaisuuteen?

Sitten alkoivat uutiset Talvivaaran ympäristöpäästöistä. Pekka Perä ilmoitti samaan aikaan jättävänsä toimitusjohtajan tehtävät. Sankari aikoi poistua näyttämöltä. Nyt kysytään, mikä on Talvivaaran menestyksen todellinen hinta? Suolapäästöjen seurauksena pienistä järvistä on tulossa kuolleita meriä.

Talvivaara on tulilinjalla ja Perä puolustusasemissa. Hänen lausunnoissaan on välittynyt katkeruus ja ylimielisyys. Perä on ilmoittanut harkitsevansa tulevan malminrikastamon sijoittamista Sotkamon sijasta Lähi-itään. Lisäksi hänen kerrotaan todenneen, että kaivostoiminta olisi helpompaa, jos itärajaa siirrettäisiin länteen. Samansuuntaisia lausuntoja on kuultu kemikaaliyhtiö Yaralta, joka pohtii Savukoskelle suunnitellun Soklin kaivoksen malmien jalostamista Venäjällä.

Ympäristötuhojen vähättely on vaarallista, koska ongelman koko laajuutta ei edes tiedetä. Kiukuttelun sijasta Perältä olisi odottanut nöyrää ja sovittelevaa asennetta. Raha ja valta eivät tule ilman vastuuta. Kainuussa kysellään, onko menestys sumentanut sankarin ajattelun.

Sankaruudesta on lyhyt matka sylkykupiksi, mutta joskus myös toisinpäin.

Toimitusjohtaja Stephen Elop ehdittiin manata Suomessa maan alle, kun hän tuli Nokiaan. Elop haukkui ensitöikseen Nokian henkilökunnan ja tuotteet. Sen jälkeen hän ilmoitti Nokian liitosta Microsoftin kanssa. Yhtiön osakekurssi romahti, ja väkeä vähennettiin. Tuskin kukaan piti uutta johtajaa sankarina.

Nyt Nokiassa nähdään ensimmäisiä muutoksen merkkejä. Uudet puhelimet ovat tehneet vaikutuksen, ja usko uuteen alkuun on vahvistunut. Elopin sanat ja teot alkavat ehkä vähitellen vastata toisinaan. Siinä on pieni pilkahdus sankaruuden aineksia. Ainakaan menestys ei ole tähän mennessä ehtinyt hämärtää Elopin harkintakykyä. Tosin matka sylkykupista sankariksi on huomattavasti mutkikkaampi kuin toisinpäin.

Lähteet: Jouko Marttila / Ykkösaamun kolumnisti 22.11.2011