Nettihait raatelevat kaikki

Toimittaja Johanna Talasterä tietää miltä tuntuu joutua nykypäivän pedon, nettihain hampaisiin. Suunvuorossaan hän kertoo, miten verkossa lyödään armotta ja kovaa.

Suunvuorot

Juttelin erään naistentautien erikoislääkärin kanssa naisen kehossa tapahtuvista muutoksista, kun nainen lähestyy kypsempiä vuosiaan. Hän kertoi näistä jopa kymmenen vuotta ennen menopaussia ilmenevistä vihlaisuista ja muista kummallisuuksista hauskasti ja kansantajuisesti, suorastaan mukaansatempaavasti. Kysyin josko hän antaisi haastattelun aiheesta. Hetken hiljaisuuden jälkeen tämä oman alansa rautainen ammattilainen sanoi anteeksipyytäen välttelevänsä kaikenlaista julkisuutta viimeiseen asti. Syyksi hän kertoi seuraavaa:

”Annoin toimittajan pyynnöstä muutama vuosi sitten yhden alaani koskevan lehtihaastattelun, jonka jälkeen minut suorastaan revittiin kappaleiksi netin keskustelupalstalla. Sen jälkeen päätin, että en enää koskaan kommentoi mitään asiaa julkisuudessa.”

Toki ammattilaisen täytyykin kestää työhönsä ja taitoihinsa kohdistuvaa asiallista arvostelua. Kuluttajien etu on, että kokemuksia voidaan jakaa. Liian moni tuntuu ajattelevan, että miksi keskustella asiallisesti asioista, kun sen voi tehdä herjaavasti höyryjä päästelleen nimettömänä?

Nyt joku vetää esille sen kortin, että jos julkisuuteen menee, täytyy kestää sen seuraukset. Silti ymmärrän näitä asiantuntijoita, jotka kieltäytyvät haastattelusta pelätessään keskustelupalstojen haukkuryöppyä. Herkempää ihmistä persoonaan menevät törkeydet loukkaavat tai jopa pelottavat.

Tuttavastakaan ei tuntunut yhtään kivalta lukea nettikommentteja haastattelusta, jossa hän kertoi perheen lasta kohdanneesta tapaturmasta. Juttu tehtiin toimittajan pyynnöstä, mutta nettikeskustelussa lapsen vanhemmat leimattiin heti julkisuutta lapsensa kustannuksella janoaviksi häikäilemättömiksi idiooteiksi, joiden syytä koko tapaturma ihan varmasti alkujaan olikin.

Yhä useampi asiantuntija tai ns. tavis kieltäytyy antamasta haastattelua mukavastakin aiheesta, koska fundamentalisteja on pesiytynyt joka alalle. Pahimpia ovat vauva-aiheiset keskustelupalstat. Rintaruokinnan lisäksi suuria tunteita herättävät arkisetkin aiheet: ihmiset riepottelevat toisiaan kuvainnollisesti verissä päin kiistelleessään parhaasta tuttimerkistä. Eränkävijät puolestaan solvaavat toisiaan raadollisesti keskustellessaan niinkin tärkeästä asiasta kuin mihin kohtaan suksea eräsuksen side tulisi asentaa.

”Mitä voisi ostaa lahjaksi 10-vuotiaalle tytölle?” kuulostaa viattomalta nettikeskustelun aloituskysymykseltä, mutta voi hyvä ihme missä sävyssä keskustelu etenee. Joku raukka erehtyy kirjoittamaan lahjavinkin ja saa heti päälleen kuorman sontaa: ”siis oletko sä tosiaan noin tyhmä, että olet mennyt ostamaan 10-vuotiaalle tytölle tuollaisia lahjoja? Kyllä olet idiootti.” Osa kirjoittajista haluaa ihan selvästi vaan häiriköidä tai nettikielellä ”provota” eli provosoida muita lukijoita suuttumaan.

Kaikki me saamme osamme tästä lystistä.

”Ja tälläistä me kaikki ollaan tukemassa verorahoilla. Menen nyt ja hyppään partsilta...” ”Ensimmäinen ajatus oli, että tässä on taas pistetty joku TET-oppilastyttönen kirjoittamaan teksti hatusta vedetystä aiheesta. Valitettavasti tekstin takana on kuitenkin aikuinen ammattilainen. Pikakuukeloinnin perusteella toimittajattaren taso on silkkaa pulitzeria.”

Näin kirjoitettiin muusikoiden.netissä, kun eräs ”toimittajatar” oli kitaroita huonosti tuntevana kirjoittanut ”Fiesta red-NIMINEN kitara”. Ei siis Fiesta red-värinen.

Inhimillisiä virheitä sattuu, sekä toimittajille että jutuissa haastateltaville asiantuntijoille. Vain yksi asia on varma: hait nettimeressä raatelevat sinut kappaleiksi. Eikä siihen tarvita edes sitä virhettä.

p.s. Odotan mielenkiinnolla millaisia kommentteja tähän tulee...

Lähteet: Yle Lahti/ Johanna Talasterä