Ylä-Kainuun maahisista kartta ja roolipeli

Vanhat uskomustarinat, kulttuurimaisema ja luonto yhdistyvät kulttuuriantropologin käsissä fantasiamaailmaksi. Ylä-Kainuun Tarinakartasto rakentuu arkistoista ja eläviltä ihmisiltä löydetyistä tarinoista. Valmistuttuaan Tarinakartasto on kaikkien käytettävissä, ja siitä tehdään myös roolipeli.

kulttuuri
Ylä-Kainuun tarinakartaston piirrokset ovat Sari Hiltusen käsialaa.
Ylä-Kainuun tarinakartaston piirrokset ovat Sari Hiltusen käsialaa.Sari Hiltunen

Kulttuuriantropologi Satumaarit Myllyniemi kokoaa hyvin moniulotteista työtä. Hän tekee historiallisen kartan henkeä jäljittelevää tarinakartastoa, johon dokumentoidaan myös kainuulaisia maisemia.

- Tämä on tutkimus, taideteos, mutta myös ekologinen matkaopas. Tässä lähdetään hiljaisuudesta, luonnonrauhasta ja täysin uniikista kulttuuriperinnöstä ja elämäntavasta liikenteeseen, selittää Myllyniemi.

Kartastoon tulee vanhoja valokuvia, autenttisia tarinoita, kuvituksia, sarjakuvaa ja karttoja. Tarinoita ja maisemia varten Myllyniemi aikoo kiertää kaikki Ylä-Kainuun kylät. Hyrynsalmen, Suomussalmen, Puolangan ja Ristijärven alueella on yhteensä 45 kylää. Lopputulos Ylä-Kainuun Tarinakartasto julkaistaan lokakuussa 2013 suomeksi ja englanniksi.

- Sen jälkeen tämä on kaikkien yhteistä omaisuutta. Olen kuullut monen vuoden ajan puhuttavan, että ei ole sisältöjä, ja minne täällä ihmisiä viedään. Nyt sisältöjä tulee roppakaupalla.

- Nuoretkin saadaan kiinnostumaan historiasta vanhojen uskomustarinoiden kautta. Tähän tuleekin roolipeli, jonka avulla maisemia pystyy käymään läpi, jatkaa Myllyniemi.

Haltioita ja rumia henkiä

Kulttuuriantropologi Myllyniemen etsimä maaginen kansanperinne tarkoittaa vanhoja uskomustarinoita, joihin ihmiset ovat ennen uskoneet, kuten haltioihin, henkiin ja tietäjiin.

- Haluaisin itsekin pitkillä kenttätyömatkoilla metsissä tavoittaa edes hieman sitä herkkyyttä, jota ihmisillä on ollut luonnonmerkkien lukemiseen ja intuitiiviseen ajatteluun kanssaihmisten parissa. Ennen ei tarvittu kännykkää, kun mentiin kylään vaan ihmiset ovat tienneet, että sieltä ollaan tulossa kylään - viesti on välittynyt jotain muuta kautta. Tuollaiset taidot ovat ihmisillä tosi pahasti ruosteessa, sanoo Satumaarit Myllyniemi.

Aikoinaan on uskottu, että taloissa on ollut haltia, joka on saanut ensimmäisen valkean kodissa sytyttäneen sielun. Haltia on voinut mennä jopa pieniin majoihin, joissa on pidetty vain kolme yötä tulta.

- Haltia valvoi elämänmenoa ja tuli erilaisissa käännekohdissa varoittamaan. Jos haltiaa loukattiin, se saattoi muuttua myös pahaksi haltiaksi, ja sitä piti miellyttää ja lepytellä. Joka kylässä oli tietäjä, joka hallitsi salaisen tiedon. Tietäjät käyttivät apunaan taikapussia, jossa saattoi olla kuolleen ihmisen silmä, sormi, hiuksia tai punaista lankaa, petojen hampaita, hautausmaan multaa tai ukkosen polttamaa puuta, luettelee Myllyniemi.

Maagisen kansanperinteen tuntemat rumat henget ovat kuljettaneet lapsia ja syöttäneet heille räkää ja hevosenlantaa. Tyhjöset taas ovat levottomia vainajia, jotka eivät ole saaneet rauhaa kuolemansa jälkeen.

- Kuvaan työssä myös korven asukkaita: piikoja, renkejä, helmenpyytäjiä, jätkiä, trulleja, herroja, rikollisia, tavallisia pieniä takametsien miehiä ja vanhoja naisia, kertoo Myllyniemi.

Lähteet: YLE Kainuu / Hanne Kinnunen