1. yle.fi
  2. Uutiset

Sananen – Housuton, mutta rakastettava

Vaalien kestosuosikki, Aku Ankka, on ilmestynyt Suomessa 60 vuotta. Siitä tuli maamme suosituin aikakauslehti. Suomalaiset ahmivat ankoilta tolkkua ja toivoa. On melkein ihme, että sitten Pentti Siimeksen televisiohassuttelujen, kukaan ei ole yrittänyt ryövätä Aku Ankan sielua. Kesäteatterissakin harva lähtisi esittämään Akua asiaankuuluvasti 50 näytöstä ilman housuja, munasillaan. Aku Ankka on meille liimaa. Se yhdistää kansaa ja jakaa lohtua. Tehokkaammin kuin kirkko.

Aku Ankka
Mikko Maasola
Sanna Pirkkalainen / Yle

Suosion salaisuus? Oikea tunne. Aku Ankka tuntuu hyvältä. Se on paljon tässä ajassa, jossa monet asiat tuntuu pahalta.

Toisena tulee suomen kieli. Tämä on maa, jossa vaatteet ovat tuoksahtaneet illalla perinteisesti mullalta, paskalta ja hieltä. Työtä tehdään niin kauan, että luomi luppasee. Kädet pestään viimeisillä voimilla himmeässä valossa. Aku Ankka on tarjonnut 60 vuotta lapsille ja aikuisille nasevaa valmiiksi haukkapaloiksi pätkittyä luettavaa. Kuva ja lyhyt teksti on maaginen yhdistelmä. Molempiin riittää energiaa ja palkintokin voi olla luvassa.

Aku Ankat ovat olleet alusta lähtien hyvällä suomen kielellä tehtyjä. Ne ovat sisältäneet nimiväännöksiä, joita iso osa kansasta rakastaa. Clint Itäpuu ja Möykäel Jaksonen. Akut ovat olleet myös täynnä sutkautuksia. Ne on meille tärkeitä. Yhtä tärkeitä kuin valokuvat papan Angliasta tai oman äitin lihapullien tuoksu. Television ”hojo hojo” ja ”meiltähän tämä käy” ovat saaneet Akuista rinnalleen nipun eloon jääneitä sanapareja. Vaikkapa Roopen puhelimeen huutaman ”Ostakaa, myykää, ostakaa, myykää, mutta älkää jahkailko!!!”- rimpsun ja ”Kernaasti, Roope-setä”-paalutuksen. Tämä kansa rakastaa äidinkieltään, pyyteettä ja lujaa ja osaa pysähtyä sen äärelle kun paikka tulee.

Aku Ankka on jäsentänyt maailmankuvaamme enemmän kuin myönnämme. Suomi on maa, joka vaurastui maailman nopeimmin. Meistä tuli amerikkalaisempia kuin amerikkalaiset itse. Amerikkalainen Aku Ankka käsittelee ennen kaikkea työtä, rahaa ja mahdollisuutta haaveiden saavuttamiseen. Sitä kaikkea mitä elämämme on viime vuosikymmeninä ollut. Elintasomme on räjähtänyt, mutta varpaamme ovat aika ajoin vieläkin savessa.

Aluksi nauroimme Aku Ankan kautta amerikkalaiselle porvarilliselle kapitalismille. Sittemmin omalle samanlaiselle. Aku Ankat ovat opettaneet, että maailma muuttuu. Työtä ei riitä kaikille ja työ on muuttumassa vain välineeksi rahan hankkimiseen vapaa-aikaa varten. Sanoma on lopulta lohdullinen: raha ei tuo onnellisuutta eikä edes satumainen onnekkuus. Salaisuus on siinä, että nokkelat ja sitkeät pärjää. Maalaisjärki pelastaa meidät ja harmonia sataa vielä päällemme.

Sarjakuva on kuin elokuvaa. Se on elämää, josta on leikattu tylsät kohdat pois. Aku Ankat muistuttavat meitä, että hetken täällä heilumme. Siihen kuuluvat nopeat liikkeet, virheet ja ajoittainen anarkia. Kapinaa se on pienikin kapina ja tekee sielulle hyvää.

Tiedeyhteisöjen tutkijoiden mukaan Mikki Hiiri ja Mummo-Ankka ovat Ankkalinnan onnellisimmat. Aku Ankka ei ole niin kovin onnellinen. Hänen onnensa on pieninä sirpaleina ohikiitävissä hetkissä. On mentävä rintapalat rottingilla kohti uusia pettymyksiä.

Aku Ankka on suomalaisille se läheisin hahmo, koska se maistuu elämältä. Sille voi kuvitella isänsä kasvot. Onnen tavoittelu on kaiken vaivan arvoinen, vaikka aina se ei kohdalle tulekaan. Tasaista auvoa ei näy, eikä sitä ehkä kestäisikään. Aku lannistuu ajoittain, mutta yrittää uudelleen. Kyseessä on loputtoman sitkeä tee-se-itse-ankka (tai mies). Sulat kärähtävät persiissä, äänenvoimakkuus nousee kivun kasvaessa. Semmoselle tarjoamme kernaasti lämpimän aterian. Kohta mennään saunaan rauhottumaan.

Lähteet: Maallikkosaarnaaja Maasola

Lue seuraavaksi