Joulupukkitotuutta ei pidä piilotella

Monissa lapsiperheissä odotetaan jo kuumeisesti joulupukin vierailua. Perheen pienimmillä usko punanuttuiseen ja parrakkaaseen lahjojentuojaan on luja, mutta se alkaa vuosien myötä horjua. Asiantuntijan mukaan totuus joulupukista kannattaa kertoa lapsille hellävaraisesti sitten kun he itse alkavat hahmoa kyseenalaistaa.

joulupukki
Joulupukki tenttaa lasten kiltteysastetta.
Mika Kanerva

Professori emerita Lea Pulkkinen on tutkinut ihmisen persoonallisuuden ja sosiaalisen käyttäytymisen kehitystä sekä sen riskitekijöitä. Hän toimi muun muuassa Jyväskylän yliopiston psykologian professorina vuosina 1972 - 2005. Pulkkinen peilaa joulupukkisatua paitsi tieteellisen tiedon myös omien kokemustensa valossa.

Pulkkinen muistaa hyvin, kuinka valtavan suurta iloa hänellekin lapsena tuotti se, kun jouluaaton pitkä odotus palkittiin pukin, muorin ja tonttujen vierailulla. Pulkkinen kertoo, että hänen lapsuudenperheessään joulupukkisalaisuutta varjeltiin melko pitkään.

- Aloin itse ihmetellä jossain vaiheessa, miten pukki voi ehtiä kaikkiin koteihin. Kun esitin epäilyksiä, minut vaiennettiin ja jouduin aika pitkään miettimään asiaa itsekseni. Siitä ei saanut puhua. Useimmissa tapauksissa se varmaan menee niin, että lapsi huomaa, että pukilla on isän jalkineet tai naamari päässä. Lapsi alkaa itse tehdä havaintoja ja ymmärtää, ettei pukki voi ehtiä moneen paikkaan yhtä aikaa, kuvailee Pulkkinen.

Koulussa pukkiuskoiselle saatetaan nauraa

Perheen esikoinen joutuu usein panttaamaan selville saamaansa totuutta joulupukista, jotta pienemmät saisivat rauhassa pukkiin uskoa.

- Ehkä minuakin vähän harmitti, etteivät vanhemmat ottaneet minua liittolaisekseen ja sanoneet, että tämä on joulusatu ja sinä ymmärrät sen, mutta annetaan pienempien vielä elää sitä satua. Olin lapsista vanhin ja minun piti uskoa, vaikka en uskonutkaan.

Yhtä oikeaa aikaa kertoa totuutta joulupukista ei ole. Pulkkisen mukaan kouluikäisiä lapsia ei kuitenkaan pidä pakottaa pukkiin uskomaan.

- Jos vaikka koulussa ilmenee, että joku lapsista uskoo vielä joulusatuun, hän voi joutua naurunalaiseksi. Hyvä tapa on varmaan salaisuuden hellävarainen ilmaiseminen, että tämä on meidän joulusatumme. Aina silloin, jos lapsi alkaa asettaa pukkia kyseenalaiseksi ja kysyy asiasta, niin voi kertoa, että tämä on joulusatu, mutta sitä voidaan leikkiä ja joulupukki on hyvä hahmo.

Saduille on paikkansa

Aikuisten ei pidä nauraa sille, että lapsi on joskus uskonut joulupukkiin eikä salaisuuden selvittyäkään lapselta pidä viedä hyvää tunnelmaa, joka joulusatuun liittyy.

- Tunnelman voi antaa säilyä, vaikka lapsi tietääkin mistä on kysymys. Traumaa voi taas tulla siitä, jos vanhemmat kivenkovaan väittävät muuta ja lapsen omaa epäilystä ja ongelmaa ei auteta ratkaisemaan. Siinä voi mennä luottamusta vanhempiin.

Satumaailmalla on Pulkkisen mukaan annettavaa niin lapsille kuin aikuisillekin.

- Minusta voi ylläpitää satumaailmaa ja niinhän me aikuisetkin teemme jouluna. Lapsellehan fantasia on hyväksi ja sadut antavat mielikuvitukselle tilaa. Ei pidä kuitenkaan väittää joulupukkisatuakaan todeksi, sitten kun lapsi alkaa sitä itse epäilemään ja kyseenalaistamaan.

Lähteet: YLE Keski-Suomi