Joululahjojen karttaja potee huonoa omaatuntoa

Kuvataiteilija Katariina Katla ei osta joululahjoja ja tuntee siitä syyllisyyttä. Kuluttamisesta irtautuminen voi olla stressaavaa ja raskasta, vaikka tarkoitus on hyvä, hän tietää.

Suunvuorot
Katariina Katla.
Yle

Joulu on kuluttamisen juhla-aikaa, sillä jokainen kynnelle kykenevä on suorastaan velvoitettu hankkimaan lahjat itselleen, läheisilleen ja sukulaisilleen. Tavaraa on ostettava oman olemisen oikeutukseksi ja hyväksynnän saamiseksi kanssaihmisiltä.

Köyhä on huono kuluttaja ja huono ihminen. Huolimatta siitä, että koko kulutusjärjestelmä perustuu ihmisoikeuksien riistolle ja luonnon raiskaamiselle.

Kulutuskapitalistisessa oravanpyörässä eläminen on raskasta ja stressaavaa, mutta niin voi olla myös totaalinen kuluttamisesta irtautuminenkin. Onko himoshoppaajan ja Pentti Linkolan erakkomaisen elämäntavan välillä mitään tyydyttäviä vaihtoehtoja? Voiko Suomessa edes elää suhteellisen normaalia elämää ilman jatkuvaa kuluttamista?

Ekologisia ja eettisiä vaihtoehtoja on paljon, mutta monesti niiden toteuttaminen vaatii aikaa, jota kiireisellä kuluttajalla on kaikkein vähiten. Uuden ostaminen vanhan tai rikkoutuneen tilalle on helppoa ja nopeaa.

Korjauttaminen, itse tekeminen ja käytettyjen vaatteiden sekä huonekalujen hankkiminen vaatii aikaa sekä kärsivällisyyttä.

Joulun ei pitäisi olla meille tekosyy unohtaa eettinen vastuumme ihmisinä. Silti vastuullisuuden ei tarvitse tarkoittaa askeettista ankeutta. Juhlan tuntu tuskin syntyy ainoastaan siitä, kuinka monta turhaa hilavimputinta hankimme kotiimme tai lahjaksi. On karseaa, että iso osa turhakkeista päätyy joulun kulutushuuman jälkeen kaatopaikalle.

Se, mihin laitamme rahamme kertoo arvomaailmastamme enemmän kuin kauniit puheet eettisyydestä ja ekologisuudesta. Suuret eettiset kysymyksetkin ovat käytännössä vain niitä pieniä arkisia valintoja, jotka on tehtävä aina uudelleen.

Oman kokemukseni mukaan on aina niitä ihmisiä, jotka tekevät maailman pelastamiseksi enemmän kuin minä teen. Yleensä he myös osoittavat paheksuntansa puolivillaista elämäntapaani kohtaan ja korostavat omaa paremmuuttaan.

Heidän maailmankuvansa tuntuu kovin ehdottomalta: esimerkiksi kasvissyöminen on täydelliseen vegaanisuuteen verrattuna lähes yhtä tuomittavaa kuin lihansyöminen. Heistä huolimatta koitan antaa oman panokseni jatkuvan kuluttamisen järjettömyyden torjumiseen ja elää arkielämääni mahdollisimman eettisesti.

Käytännössä arkinen vastarintani on pieniä asioita, joilla ei voi mainostaa pelastavansa maailmaa. Jätän joululahjat ostamatta, vaikka poden siitä syyllisyyttä ja huonommuudentunnetta.

Jaksan kuitenkin luottaa siihen, että ystäväni ja perheenjäseneni rakastavat ja arvostavat minua ihmisenä, vaikka tuotan pettymyksen kuluttajana.

Lähteet: YLE Lahti