Lihakaupassa ei ole päätä, mutta häntä myy

Lampaan tai naudan päätä on turha lihakaupasta pyydellä, mutta kaikkia muita ruhonosia myydään tasaiseen tahtiin. Kevään ja syksyn hittinä on ollut poskiliha, kun taas kieltä menee tasaiseen tahtiin niin paljon kuin sitä löytyy.

Naudan kieliä menee noin kymmenen päivässä Tampereen kauppahallissa toimivassa Laatulihassa. Kuva: YLE / Mari Siltanen

Aivan päätön ei lihatiski ole, sillä silloin tällöin sianpää saattaa sitä koristaa. Aivojen etsijä jää kuitenkin ilman. Montaa muuta sorttimenttia sen sijaan löytyy:

- Posket, hännät, sisäelimet, lapa, kylki, etuselkä ja niin edelleen, luettelee tiskin sisältöä tamperelainen lihakauppias Isto Lindgren Laatulihasta.

Kauppaketjujen lihatiskien yksipuolistuminen on ollut lihakauppiaille onnekasta. Luullista lihaa ei oikein muualta kuin lihakaupasta saa.

- Periaatteessa kaikki hyödynnetään ja kaikki on myytävää.

Halvempi on parempaa

Esimerkiksi Lindgren lempiruhonosasta, entrecôtesta, tekee maukkaan sen rasvaisuus ja kalvot. Keittiömestaritkin kaappasivat Lindgreniltä mukaansa illanviettoon halvempia osia.

- He sanoivat, että hyvä kun tavallinen kansa syö kaikki fileet, niin me saamme syödä nämä paremmat ruhonosat.

Tulevaisuudessa voi olla hieman toisin, sillä nykyään asiakkaat kyselevät paljon nimenomaan niitä muita paloja.

- Ihmiset ovat oppineet sen, että hyvää ruokaa tehdään pitkään hauduttamalla vähän edullisemmista ruhonosista.

Kaupaksi käy kieli ja poski

Naudan kieliä lähtee tiskistä joka päivä vajaat kymmenen. Viikonloppuna enemmän. Ei oo:takin on välillä myytävä, sanoo Lindgren.

- Kieli on leikkeleenä erinomainen, sillä tietää mitä syö, sehän on täyttä lihaa.

Hintakaan ei päätä huimaa. Siinä missä makkaran kilohinta on yli kymmenen euroa, on kielen taas alle. Poskea taas väki on oppinut ostamaan saatuaan sitä ravintoloissa. Sisäelimiäkään ei karteta. Peukalonpään kokoiset karitsan munuaiset menevät heti, kun niitä vain saadaan.