Teatterin tekemisestä teatterista tuli muoti-ilmiö

Nykyteatterin muoti-ilmiöksi on noussut teatterin tekeminen teatterista. Usein näyttelijät kertovat olevansa näyttelijöitä tai esityksen tekemisestä kerrotaan osana näytelmää. Tehokeinolla halutaan korostaa esityksen rehellisyyttä.

kulttuuri
Johannes Holopainen ja Juha Muje
Johannes Holopainen (TeaK) ja Juha Muje esiintyvät Kansallisteatterin HOMO! -näytelmässä.Suomen kansallisteatteri

Monessa nykynäytelmässä rikotaan katsojan eläytyminen teokseen ja tehdään jopa teatteria teatterintekemisestä. Tehokeinoa on käytetty muun muassa Kansallisteatterin Mr. Vertigossa ja HOMO!-esityksessä, Kom-teatterin Koneessa ja Takomon Perheenjäsenessä. Myös tanssitaiteessa esiintyjät voivat kommentoida esityksen kulkua, kuten Helsingin Kaupunginteatterin Helsinki Dance Companyn Play-esityksessä.

- Kyseessä on ikään kuin joukkoirtisanoutuminen tavasta, joka on mielletty perinteiseksi teatteriksi. Tässä on halu näyttää, että teatteri ei ole vanhanaikaista tai draama ei ole vanhanaikaista, vaan me tehdään jotain uudenlaista ja ymmärretään ajatella muotoa, selittää Teatterikorkeakoulun dramaturgian professori Laura Ruohonen.

Kansallisteatterin Täällä Pohjantähden alla 2011 -näytelmässä esitystä kommentoivat roolihahmot, jotka esittävät ohjaajia. Ohjaajan mielestä yleisön suora puhuttelu on rohkeampaa kuin asiasta kertominen roolihahmojen kautta.

- Miksi kirjoittaisin jonkun fiktiivisen hahmon joka jostain syystä sanoo, mitä haluaisin sanoa? Eli siinä on joku sellanen rehellisyyden ihanne, kertoo ohjaaja Saana Lavaste ratkaisustaan.

- Siinä on ehkä ajatuksena jonkunlainen rehellisyys tai uusien tarinoiden löytäminen tai omilla aivoilla ajatteleminen. Siinä on tietynlaisia arvoja taustalla, mikä takia sitä tehdään, sanoo Lavaste.

Tehokeino ei ole uusi, ja nyt sitä käytetään niin pienillä kuin suurilla näyttämöillä niin paljon, että muoti-ilmiö saattaa alkaa kohta jo hiipumaan. Professori Ruohosen mielestä on myös mielenkiintoista, että jo Teatterikorkean oppilaat pitävät tästä dramaturgian keinosta samoin kuin nykynäytelmän kenttä.

- Suomessa meillä on aika voimakkaasti aina yksi teatterikäsitys, joka on se muodikas, se oikea. Yhteen aikaan oli esityksiä, joissa kaikissa piti tietyllä tavalla ärjyä kirves kädessä, jotta se oli kiinnostavaa. Ja nyt näyttelijöiden pitää tulla kertomaan, että olemme näyttelijöitä ja jollain tavalla se tekee esityksestä legitiimin ja kiinnostavan, kertoo professori Ruohonen.

Lähteet: YLE Uutiset / Satu Nurmio