Murrebuumi jäi päälle - katu-uskottava rokkarikin voi laulaa murteella

Murteet elävät ja voivat hyvin. Tästä tuoreena esimerkkinä on forssalaisen Susanna Drockilan Väistäkäis Vähä -kirja, jonka runoista osa on kirjoitettu Forssan murteella. Murteiden arvostus on korkealla, ja tutkijan mukaan murrebuumi onkin jäänyt päälle.

kulttuuri

Susanna Drockilan runokirja käsittelee rankkojakin aiheita, kuten alkoholismia ja väkivaltaa. Drockila tarjoilee lukijalleen uusia näkökulmia moniin aiheisiin.

- Kyllä siinä on ihan humoristinen perusvire, että ei tule kovinkaan raskaaksi lukea. Mä oon saanut just siitä palautetta kuinka se vie ihmistä tunnetilasta toiseen. Lukijat ovat kokeneet sen hyvänä. Se on sellaista tunteiden vuoristorataa tavallaan, runoilija selventää.

Oman lisänsä runoihin tuo murre. Murteita käytetäänkin nykyään monin eri tavoin niin kirjallisuudessa, sarjakuvissa kuin musiikissakin. Murteiden alueelliset erot saattavat olla pieniä, mutta paljasjakaiselle forssalaiselle ne ovat selviä.

- Se on perushämäläistä murretta, mää ja sää ja meitin ja teitin. Ja siihen sitten on tullut yhtiön eli vapriikin mukana paljon muun muassa ruotsalaisia lainasanoja: vapriikki, vooninki ja tyykiä tehdään, kertoo Eira Merilä.

Tutkijankin näkökulmasta murteet voivat Suomessa paremmin kuin koskaan.

- Parinkymmen vuoden ajan tälle murteiden muuttumiselle ja tasoittumiselle vastavoimana on ollut lisääntynyt murretietoisuus ja murteiden arvostus. Murrebuumihan alkoi tuossa 1990-luvun alussa, mutta nythän tämä murteiden käyttöalue on laajentunut. Katu-uskottava rokkari voi teksteissään käyttää murretta, tai tosiaan esimerkiksi runoja voi kirjoittaa murteella, sanoo puhekielen tutkija Liisa Mustanoja Tampereen yliopistosta.

- Ja murre onkin rakas ja henkilökohtainen asia ja ihan identiteettikysymys nykypäivänä.

Lähteet: YLE Häme