1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. uusivuosi

Vuosi vaihtuu muinaisen roomalaisbyrokraatin tahtiin

Vuoden vaihtuminen Suomessa juuri nyt juontaa juurensa muinaisten roomalaiskonsulien virka-aikoihin ja keisarin yksinvaltaan. Esi-isämme vaihtoivat vuotta satokausien tahtiin, jos vaihtoivat ollenkaan. Useimmissa kulttuureissa uskonto on sanellut, mitä allakkaa käytetään ja vallankumouksillakin on ollut sanansa sanottavana ajanlaskuun.

Kuva: Mikko Haapanen / YLE

Ammoiset esi-isämme eivät pahemmin vuodenvaihdoksista piitanneet. Aika jaksottui sen mukaan, miten sato saatiin korjattua ja kevätkylvöt tehtyä. Tilanne muuttui 1100-luvulla, mistä on kiittäminen Rooman valtakunnan kukoistusta ja Julius Caesarin tekemää poliittista päätöstä. Neuvonantajia keisari sentään kuunteli, ennen kuin naulasi länsimaisen kalenterivuoden paikalleen, kertoo Almanakkatoimiston päällikkö Heikki Oja.

- Roomalainen kalenteri oli kehittynyt satoja vuosia hiljakseen, kunnes Julius Caesar teki 46 eKr päätöksen almanakasta. Hän kuuli egyptiläisiä asiantuntijoita, koska siellä oli Niilin säännöllisten tulvien ja tähtien liikkeiden tarkan seuraamisen ansiosta tarkkaan, miten homma toimii sillä tavalla, että karkauspäivien avulla saadaan vuodenvaihde aina samaan paikkaan. Yksi vaikuttava tekijä oli se, että tammikuussa alkoi aina konsulien virkavuosi ja Caesar päätti, että sen mukaan saa sitten elää koko valtakunta.

Kalenteri kulkee uskon mukana

Uskonto ja kalenteri ovat monissa kulttuureissa naimisissa keskenään. Länsimainen kalenteri ei ole tästä säännöstä poikkeus. Kun kristinusko syntyi ja levisi rivakasti, levisi sen mukana myös roomalainen kalenteri, summaa Oja.

- Meille se tuli ruotsalaisten mukana, ortodoksit yrittivät omalla almanakallaan idän suunnasta, mutta se ei tarttunut tänne. Kun länsimainen kirkko juurtui tänne, niin sen jälkeen täällä on kalenterikin tanssinut Caesarin mukaan.

Vaikka länsimainen vuodenkierto on iskostunut esimerkiksi kansainväliseen kauppaan, niin vuosi vaihtuu eri tahtiin muun muassa juutalaisen ja islamilaisen uskon harjoittajilla. Kiinassakin on käytössä oma ajanlaskunsa, joskin siviilielämässä noudatataan meikäläistä ajanlaskua.

- Kiinassa vaihtuu 23.1.2012 jäniksen vuosi lohikäärmeen vuodeksi, eikä siellä lasketa monesko vuosi on menossa, vaan 60 erilaista vuotta kiertävät. Toisaalta niiden mukaan määräytyvät lähinnä juhlat ja muut perinteet.

Kalenteri on osa identiteettiä

Juutalaisen ajanlaskun mukaan meneillään on vuosi 5772 - ja juutalainen ajanlasku on vanhempaa perua kuin Caesarin määrittämä almanakka, muistuttaa Oja.

- Ajanlasku perustuu niin paljon uskontoon. Vaikka juutalaiset asuivat Rooman valtakunnan alueella, he säilyttivät uskonnolliset erityispiirteesä, kalenteri on yksi identiteetin muodoista. Tänä vuonna uusi vuosi oli 29.-30.9. Se pysyy syksyssä, kun on syyskuussa uuden kuun aika, on uusi vuosi. Vuodenvaihde pidetään suunnilleen samalla kohdin laittamalla kalenteriin karkauskuukausi suunnilleen joka kolmannelle vuodelle.

Islamin ajanlasku taas perustuu kuun liikkeisiin. Vuosi vaihtuu aina eri aikaan.

- Islamilaisessa kalenterissa on vuosi 1433. Tänä vuonna se vaihtui 27.11. Kun uusi kuu syntyy 12 kertaa, on vuosi kulunut. Tällä laskutavalla vuodenvaihde siirtyy taaksepäin 11 päivää joka vuosi ja palaa samaan kohtaan noin 30 vuoden kierrolla. Ennen kuin meidän kalenterimme tuli käyttöön, niin Egyptiä lukuunottamatta seurailtiin kaikkialla etelässä kuun nousua ja laskua. Muita kelloja ei ollut ja kuu näkyy etelässä ympäri vuoden. Auringon seuraaminen on vaikeampaa.

Vallankumoukset ovat myllänneet myös almanakkoja

Vallankumouksen tuulet ovat historian saatossa hönkäilleet myös kalenteritoimistoissa - useimmiten kehnolla menestyksellä. Esimerkiksi Ranskan vallankumouksen synnyttämä kymmenpäiväinen viikko aiheutti työtätekevän kansan keskuudessa lähinnä naapurikateutta.

- Se oli aivan hassu järjestelmä, eikä saanut pysyvää jalansijaa. Ihmiset olivat melkoisen sekaisin, kun naapurikansoilla oli seitsenpäiväinen viikko ja enemmän vapaata. Ranskalaiset työläiset olivat aina työssä ja kadehtivat muiden maiden ihmisiä. Äkkiä tästä luovuttiinkin, kun valtasuhteet alkoivat kallistua toiseen suuntaan.

Omaa ajanlaskua kokeiltiin myös Neuvostoliiton alkuhämärissä laihoin tuloksin, muistuttelee Almanakkatoimiston Heikki Oja.

- Vallankumoukset usein lähtevät tälle linjalle, että kaikki uusiksi, mutta kalenteri ei keikahda niin helposti. Neuvostoliitossa oli välillä viisipäiväinen viikko, välillä kuusipäiväinen. Kansa ei tiennyt enää yhtään, milloin pitää mennä työhön ja milloin ei. Se oli ihan mahdoton tilanne ja siellä palattiin vähin äänin normaaliin ajanlaskuun.