1. yle.fi
  2. Uutiset

Kahdeksan surmanluotia väläyttää toivoa

Tammikuun 22. päivänä ensi-iltansa saava, lahtelaisen Teatteri Vanhan Jukon näytelmä Kahdeksan surmanluotia on entistäkin ajankohtaisempi. Tositapahtumiin perustuva tarina on tuttu 70-luvulta Mikko Niskasen elokuvasta. Nyt tapahtumat on päivitetty nykyaikaan ja Lahteen, kertoo näytelmän ohjaaja Juha Luukkonen.

kulttuuri
Kahdeksan surmanluotia -näytelmän ohjaaja Juha Luukkonen.
Kahdeksan surmanluotia -näytelmän ohjaa Juha Luukkonen.YLE / Tuija Veirto

On vuosi 2010. Työtön roskakuski ja kahden lapsen isä Pasi asuu Lahden Asemantaustassa. Perheen tytär pakenee pakenee menneisyyteen, poika internetin maailmaan. Vaimokin on yksinäinen. Pasi juo viinaa - kovat piipussa. Näin kuvailee Teatteri Vanha Juko pian estradeilla nähtävää uutukaista näytelmäänsä.

- Olemme muuttaneet ympäristöä, mutta emme tarinaa. Väitteemme on, että kahdeksan surmanluotia on ammuttu myöhemminkin. Näitä asioita tapahtuu koko ajan, kertoo näytelmänteon taustoista ohjaaja Juha Luukkonen.

Ajankohtainen tarina

Ohjaaja Luukkosen mielestä näytelmän teema on ollut esillä pitkään ja olisi ollut ajankohtainen ilman uudenvuoden Sellon tapahtumiakin.

- Tarkoitus ei ole tehdä sosiaalipornoa. Järjettömät verityöt ovat olleet tapetilla jo pitkän aikaa, joten meillä on oikeus ja velvollisuus tehdä asiasta teatteriin esitys.

Luukkonen kuitenkin uskoo, että tosielämässä tapahtuneet väkivaltaisuudet tuovat näytelmään lisää merkityksiä. Harjoituksia katsoessaan ohjaaja on itsekin huomannut monesti ajatelleensa vastikään tapahtuneita ikäviä asioita.

Miksi mies tarttuu aseeseen?

- Oma teoriani on se, että laman lapset oireilevat. Syitä pitäisi etsiä syvemmältä ja siitä, miten olemme antaneet yhteiskunnan muuttua sellaiseksi, että syrjäytyminen on mahdollista. Miehissä varsinkin on se, että ihminen on sukupuolvien ketju ja suomalainen mies on vuosikaudet tarttunut pulloon ja sitten kirveeseen. Sellaisen mallin pojat isiltään valitettavasti perivät, pohtii Kahdeksan surmanluodin ohjaaja Juha Luukkonen hirvittävien tekojen taustoja.

Palataan tositapahtumiin perustuvan näytelmän maailmaan. Vaikka näytelmän teema on synkkä ja rankka, esitys väläyttää myös toivon pilkettä.

- Näytelmän viimeinen kuva antaa toivoa. Toivon, että se antaisi ihmisille päättäväisyyden tunnetta. Sitä, että ajateltaisiin, että nyt minä menen ja pidän huolen, ettei tällainen ketju jatku vaan katkaistaan. Jos näytelmä siihen pystyy, olemme saavuttaneet todella paljon.

Lähteet: YLE Lahti

Lue seuraavaksi