Upeaa! Virtuaalijumala on olemassa!

Tapani Ripatti pohtii suunvuorossaan elämää ja kuolemaa tuolla toisaalla -tai oikeastaan täällä, verkossa.

virtuaalitodellisuus

Roope Rovaniemeltä pokasi siistin tsuban Vaskoolista illalla ja heti kun lyyli oli lähtenyt aamulla väsyneenä, mutta toivottavasti onnellisena kämpästä, Roope loi prosessin eli rakensi vapaasti hyödynnettävälle alustalle verkkoteknologian avulla yhteyden friendeihinsä kertoen näin koko maailmalle tämän uskomattoman uutisen.

Kuin sähköinen jatkuvuuden valkoinen savu – fumata bianco - Pietarinkirkon savupiipusta.

Samoin vertaistuotannon menetelmin Pena julkisti kaikelle kansalle dokanneensa koko viikonlopun ihan sikana. Timo paljasti blogissaan saaneensa turpiinsa kadulla.

Samaan aikaan Lahdessa -Laura vaihtaa piparkakkureseptejä tyttöjen kanssa. Kaksi tämän yhteisön naista kertoo kohdanneensa isojäsenisen uroksen Kreetalla. Upeaa! Roope, Timo, Pena ja Laura rakentavat yhteisiä merkityksiä sisältöjen, yhteisöjen ja verkkoteknologian avulla vertais- ja käyttötuotannon kautta.

Jos formatoin tuon toisin; He jakavat kokemuksia alustoilla, joita eivät isot veljet valvo. Ihanaa, kun voi muodostaa yhteisöjä! Ihanaa, kun sisällön käyttämiseen voi liittyä johdannaisia ja uusia sisältöjä! Tämä on kuulkaa osa tätä jälkiteollista ilmiötä, jolla on ihan oikeasti tuotanto- ja jakelurakenteen muutoksen takia vaikutuksia yhteiskuntaan, talouteen ja kulttuuriin. Upeaa!

Ja ymmärsittehän, että Roope, Pena, Timo ja Laura eivät siis todellakaan ole mitään normikuluttajia, vaan tuottajakuluttajia, jotkut jopa pro-harrastajia! Juma – tajuatteko taukit, puhun proam-persoonallisuuksista! Puhun Tim O'Reillyn lanseeraamasta web 2.0. käsitteestä! Ja nyt hattu pois päästä; puhun prosessiluoteisesta kansalaisjournalismista, vertaismediasta, uusista teknologioista, palveluista ja välineistä.

Tässä todellisuudessa kynnys on matala ja katto korkealla, seiniä ei ole lainkaan. Tämä on nykyaikaa; niin kuin eilinen oli eilen nykyaikaa ja tämä päivä huomista ja jossa huominen on nyt tulevaisuutta, mutta ylihuomenna eilistä. Ei vaihtoehtoja; olet joko mukana tai sitä vastaan.

Tämä on upeaa globaalia sosiaalisuutta, jossa sinusta voi tulla parilla klikkauksella kalifornialaisen Cherylin friendi, jos vaan haluat - Hienoa!

Ymmärrätkö, voit istua pikku pepullasi omassa huoneessasi ja syleillä koko maailmaa, olla sosiaalinen tapaamatta ketään, puhumatta kenenkään kanssa, halaamatta ketään, tarjoamatta turvallista olkapäätä niin kauan kuin haluat ja kun saat tarpeeksesi tätä sosiaalisuutta, voit Naks Vaan! blokkautua ulos ja olla taas oma ahistunut, hyväksyntää ja julkisuutta kaipaava, raivoaan pidättelevä pikku narsisti (rasti valitsemaasi ruutuun) ja taas Naks! kun siltä tuntuu, voit heittäytyä jollekin alustalle ja paljastaa kaiken itsestäsi omassa yhteisössäsi.

Mutta tuokin on vain pintakuohua. Oletko koskaan miettinyt iänkaikkisuutta verkkoteknologian kannalta ja ihan oikeasti ja syvältä? Tajuat kai, että kaikki nettiin siirretty informaatio säilyy jollain tasolla vielä senkin jälkeen, kun Jumala on kuollut.

Oletko ajatellut kuolemaa virtuaalimaailmassa. Kuka päivittää tietosi, kuka kertoo Facebook friendeillesi ja IRC-gallerian kamuillesi, että sinua ei enää ole – siis niinku oikeasti, niinku elävänä ihmisenä – tajuutteko?

Entäpä, jos sinun virtuaalihahmosi sattuu kuolemaan portugalilaisessa Habbo-hotellissa alastomana. Kuka maksaa huoneen siivouksen? Miten virtuaaliruumiisi tuodaan Suomeen? Minne se haudataan? Onko virtuaalimaailmassa kuolemanjälkeistä elämää ja taivasta?

Ja onko virtuaalimaailmassa skeptikkoja, jotka väittävät, että Virtuaalijumala on valetta.

Tämä saattaa nyt tuntua utopialta, mutta jonain päivänä virtuaalielämä ja kuolema voivat olla todempaa kuin todellinen elämä! En tarkoita sitä näennäistodellista elämää, jossa käydään töissä, vessassa, jossa on kipua ja jossa rakastetaan ja tarjotaan lohduttavaa olkapäätä, vaan sitä todellista nykyelämää eli sosiaalista mediaa siis sitä prosessia, jossa voit olla sekä kuluttaja että tuottaja, jossa siis niinku meidän tulisi osata elää ja olla tai ainakin pyrkiä elämään tai siis niinku......

Lähteet: YLE Lahti