1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Yle Uutisten artikkeliarkisto

Sinkkuäidille sähköä

Kun sähköt yhtäkkiä katkeavat, on nykyihminen ihmeissään. Katkos voi toki häiritä mukavuuksiin tottuneen ihmisen elämää, mutta Sannimari Tuomolan mielestä tilanteesta voi syntyä jotain hyvääkin.

Onneksi jouluksi tuli hommattua kynttilöitä kotiin, sillä ilman niitä olisi voinut olla aika synkkä tunnelma, ihan kirjaimellisesti, kun lumi päätti tehdä, ei enkeliä eteiseen, vaan sähkönvirtauksen estävän tukkeen sähköä voimalaitoksesta kotiini tuoville linjoille.

Kun kämpästä katkeavat sähköt, kuluu pari minuuttia ennen kuin tajuaa, mihin kaikkeen sitä kotona sähköä tarvitaankaan. Siinä kynttilänvalon himmeässä hehkussa voi ihan helposti esimerkiksi tulla ensimmäisenä mieleen, että keitänpäs nyt sitten kahvit, kun telkkariakaan ei voi katsoa. Tajuttuaan, ettei homma kuitenkaan taida sähkökatkon aikana onnistua, voi seuraavaksi kävellä vaikka vessaan ja mikäli sähkökatkoksen alusta on kulunut alle viisi minuuttia, menee käsi ihan automaattisesti valokatkaisijalle ja kuuluu naks – ja jälleen tuntee olonsa ehkä maailmankaikkeuden viisaimmaksi ihmiseksi...

Meilläpäin sähkökatkokset ovat todella harvinaisia. En siis osaa suhtautua niihin kauhean negatiivisesti. Talven pisin paussi sähkönjakelussa osui kohdalle loppiaisiltana. Tilanne oli jännittävä varsinkin kahdelle alle kouluikäiselleni, jotka reagoivat äkkinäiseen säkkipimeyteen ensin minuun liimautuen, mutta pian huomaten, ettei sähköttömyys välttämättä olekaan pelkästään ikävää: muistipelin pelaaminen kolmeen pirkkoon kynttilänvalossa olikin lapsista yllättävän mukavaa ja Afrikan tähden pelaaminen hämärässä, se vasta jännittävää olikin!

Totesimme kuinka onnekkaita olimmekaan, kun olimme ehtineet paistaa joulun viimeiset piparkakut ennen sähkökatkoksen alkua ja olimmepa aiemmin päivällä myös lämmittäneet takkaa, niin ettei koti ainakaan ihan heti meillä kylmenisi vaikka sähkölämmityksen armoilla oltiinkin. Myös ajatus iltasuihkusta kynttilänvalossa nauratti meitä kaikkia. Olikin melkein harmillista, että sähköt palautuivat juuri sillä minuutilla kun menimme iltasuihkuun. Se siitä tunnelmasta.

Mutta joka tapauksessa parisen tuntia siinä kului pyhäillasta, hieman toisenlaisessa talvi-illan hämärähyssyttelyssä. Vaikka sähköttä olimmekin, tunnelma oli siis mitä lämpimin. Sinkkuäidin mielessä välähti illan aikana lasten riemujen lisäksi myös vähän aikuisemmat riemut: kynttilänvalohan saattaa aikuisella aiheuttaa äkillisen romantiikan nälän. Tuli siinä ihan vaivihkaa mieleen, että näkyvätköhän vuodenvaihteen sähkökatkokset syntyvyyspiikkinä syys-lokakuun taitteessa? Ehkä ne eivät ihan niin konkreettisesti näy, mutta toivottavasti mahdollisimman moni, jolla siihen on mahdollisuus osaa ottaa sähköttömästä tunnelmasta kiinni ja antaa omien kipinöidensä sinkoilla. Ei kai ilmassa voi koskaan olla liikaa sähköä?