Trubaduuri on aina yksin laulujensa kanssa

Trubaduuri Harry Kiianen uskoo, että akustisella ilmaisulla pääsee parhaiten käsiksi laulun ytimeen. Työtä ja keikkoja kaihtamaton soittaja saa parhaimmillaan tai pahimmillaan varautua jopa tuntien soittourakkaan.

Harry Kiiasen (oik.) mukaan akustisessa ilmaisussa biisit nousevat ilmaisun keskiöön. Kuva: YLE Etelä-Karjala

Lappeenrantalainen trubaduuri ja muusikko Harry Kiianen tietää laulujensa lunnaat.

- Olen tehnyt keikkajaksoja Suomenlahden laivoilla ja siellä trubaduurilta odotetaan kuutta kolmen vartin settiä illassa. Siinä ovat kädet kovilla. Toisaalta monelle nykybändille jo tunninkin setissä on tekemistä, Harry Kiianen pohtii.

Harry esittää tunnettuja lainakappaleita mm. Bruce Springsteeniltä, Neil Youngilta ja The Doorsilta, mutta mukaan settiin mahtuu myös omia kappaleita.

Paljas tilanne

Veljensä Mikon kanssa esiintyvät Harry myöntää, että trubaduuri on lavalla yksin laulujensa kanssa.

- Työkaluja siinä on vähän. Kaikessa pitää keskittyä olennaiseen ja laulussa pitää päästä olennaiseen. BIisin tunnemaailmasta pitää myös tehdä itselle sopiva, eli kopiointiin ei kannata mennä, Harry pohtii.

Soitannollisesti niukka ilmaisu on myös erittäin vaativa, sillä virheet tulevat esille.

- Kyllä siinä joskus on hieman alaston olo. Jos tekee mokan, niin siinä ei vältämättä ole ketään paikkaamassa, bassoa soittava Mikko Kiianen kuvailee.

- Jos sointukulku häviää, niin siinä on sitten koko "bändi" hiljaa, Harry sanoo.

Pitkä tie akustiseen ilmaisuun

Akustiseen ilmaisuun veljekset ovat kulkeneet pitkän, mutta tavallisen tien useiden bändien ja toteutumattomien unelmien kautta. Lopulta akustinen ilmaisu vei mukanaan.

- Ensin vain soitimme akustisia lainakappaleita, mutta hiljalleen mukaan ovat tulleet ulkopuoliset keikkamyyjät.

Kiiasten veljesten mukaan akustinen soitanta on ajatonta, sillä musiikkityylien tullessa ja mennessä biisit ovat ja säilyvät.