1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. parturit ja kampaamot

Kampaaja korjaa kotisalongin jäljet

Omassa kylpyhuoneessa tehdyt kotipermanentit, -värjäykset ja kampaukset ovat aikojen saatossa enemmänkin tuoneet kuin vieneet kampaamoiden asiakkaita. Tämän tietää 60-luvulta saakka kampaajana toiminut ja oman hiussalongin vuonna 1970 perustanut Tuula Tuominen.

parturit ja kampaamot
Kampaamo Tampereella 60-luvulla. Naisasiakas hiustenkuivaajassa, pieni poika peilaa vieressä
YLE / Kalle Kultala

Tuula Tuomisen aloitellessa uraansa oli kaikki hygieniasta lähtien toisin.

- Niihin aikoihin oli asiakkaita, jotka kävivät kampaajalla vain pesettämässä hiuksensa. Kotona he eivät niitä ikinä pesseet ja kampaajalla käyntien välissä saattoi olla kaksi ja puoli kuukauttakin, hän muistelee nauraen.

Silloin ei naurattanut.

- Siinä täytyi kyllä jo käyttää desinfiointiainetta ja pestä todella voimallisesti, kun asiakas valitti päänahkansa kutiavan. Täytyi aivan pelätä, että onko siellä jotain elukoitakin.

Hiusten pesemiseen liittyen löytyy Tuomistolta lisääkin muistoja.

- Jauhoja ja etenkin perunajauhoja käytettiin rasvaisuuden poistamiseksi. Jossain vaiheessa markkinoille alkoikin sitten tulla näitä kuivapesuaineita, jotka olivat vähän parempia kuin pelkät jauhot.

Olutta ja sokerivettä

Nutturoiden ja tupeerauskampausten kulta-aikana hiuksiin haettiin tarvittavaa tukea ja pitoa mitä erilaisin kotoa löytyvin aineksin.

- Olut toimi hyvänä kampausnesteenä, ja sen kanssa tultiin kampaajallekin laitattamaan hiuksia. Sokerivesi oli myös hyvin yleinen ja sen avulla saatiin hiukset helpommin kammattavaan muotoon. Vaikka eiväthän nämä tietenkään nykyajan kampausnesteille vetäneet vertoja, Tuominen kertoo.

Tuominen muistaa hassun vahingon tapahtuneen, kun hän kollegansa kanssa valmisteli yhteistä mestarikirjatyötä.

- Piippaussaksia kuumennettiin tuohon aikaan uunissa, ja rautojen lämpötilan piti olla juuri oikea. Haistelemalla lämpötilan nousua saattoi tarkkailla, ja kollega poltti siinä puuhassa sitten nenänsä rakoille.

Myös hiusten vaalennusyrityksien sekä kotipermanenttien jälkiä on Tuominen uransa aikana joutunut useaan otteeseen korjaamaan.

- Kemiallisen käsittelyn tai valkaisuaineen kanssa kävi pahojakin mokia, kun niitä ei maltettu huolella laittaa. Tuloksena oli sitten kemiallinen leikkaus, ja päälaella siilitukka, Tuominen naurahtaa.

Omilla mokilla ei kehuskeltu

Paljon voi kampaaja kotisalonkien jälkiä parannella, mutta kaikkeen ei ammattitaitoisinkaan osaaja pysty.

- Jos vaalennusaine pääsee oikein kiehumaan päänahassa ja polttamaan sitä, vahingoittuu hiusjuuri niin pahasti ettei se enää kasva uudestaan.

Pienemmissä mokissa Tuominen neuvoo luottamaan siihen, että hius on uusiutuva luonnonvara ja se kasvaa ajan myötä takaisin.

Menneiden vuosien tyyliin kampaaja ei enää päivittäisessä työssään näe totaalisia katastrofeja. Etupäässä korjailut liittyvät siihen, että kotona toteutettu hiusväri ei aivan halutun sävyinen olekaan.

Ero nykyiseen on myös siinä, että tänä päivänä ihmiset kehtaavat sanoa jos ovat hiustensa kanssa kotona mokailleet.

- Yhteen aikaan ei kehdattu sanoa, että mitä siellä kotona oli niille hiuksille oikein yritetty tehdä. Sitten vielä väitettiin, ettei mitään ole tapahtunut, vaikka kampaaja kyllä hiuksesta ja päänahasta näkee virheet, Tuominen toteaa.

Lähteet: YLE Tampere / Henna Kujala

Lue seuraavaksi