Haitin epätoivoinen köyhyys jyrkensi maanjäristyksen tuhoja

Haitin maanjäristys iski maahan, joka ei olisi enää tarvinnut yhtään lisää ongelmia. Läntisen pallonpuoliskon köyhimmän maan väestö on erityisen haavoittuvainen luonnonkatastrofeille.

Ulkomaat
Haitilainen perhe istuu tulvan tuhoamalla pihamaalla Fond Verretessä.
Haitilainen perhe odotti ruoka-apua rankkasateiden aiheuttaman tulvan jälkeen Fond Verretessä toukokuussa 2004.EPA

Hispaniolan saarella sijaitseva Haiti on lukuisten luonnonkatastrofien ohella kärsinyt sitkeästä köyhyydestä, metsien tuhoutumisesta, diktatuurista, poliittisesta epävakaudesta, slummien rikollisuudesta ja kansainvälisestä ruokakriisistä. Haitia ovat puristaneet myös suurvaltojen intressit ja kansainvälisten rahoituslaitosten tiukat säännöt.

Haiti on läntisen pallonpuoliskon köyhin maa ja jo ennestäänkin täysin riippuvainen kansainvälisistä avustusvirroista. Lähes 80 prosenttia haitilaisista elää alle kahdella dollarilla päivässä.

Tuloerot ovat jyrkät. Vain yksi prosentti väestöstä kontrolloi yli puolta omistuksista. Haitin ranskaa puhuva, omille asuinalueilleen linnoittautunut eliitti on vahvasti erkaantunut kreolinkielisestä alaluokasta.

Köyhyys pahentaa katastrofeja

Haiti sijaitsee hurrikaanien reitillä ja on altis myös maanjäristyksille. Köyhyys jyrkentää luonnonkatastrofeja, kun heikko valtio ei kykene valvomaan minkäänlaisia rakennussäännöksiä eikä slummien väestöllä ole varaa kunnolliseen rakentamiseen.

Vuosina 2004 ja 2008 Haitia riepotelleet trooppiset myrskyt tappoivat Haitissa tuhansia ihmisiä. Myrskyt aiheuttivat pahoja tulvia ja mutavyöryjä, sillä aikoinaan vehreän Haitin metsät on lähes täysin hävitetty puutavaraksi ja polttoaineeksi.

Kuvaavaa on, että samaisella Hispaniolan saarella sijaitseva Dominikaaninen tasavalta on kärsinyt luonnonkatastrofeissa merkittävästi epävakaata Haitia vähemmän.

Raaka siirtomaavalta nojasi orjatyövoimaan

Kun Kolumbus vuonna 1492 löysi Hispaniolaksi sittemmin ristityn saaren, sitä asuttivat taino-intiaanit. Noin 25 vuoden aikana espanjalaiset valloittajat käytännössä tuhosivat saaren intiaaniväestön ja saarelle piti kuljettaa työvoimaksi mustia orjia Afrikasta.

1600-luvun alkupuolella ranskalaiset saapuivat saarelle ja 1697 Espanja luovutti Ranskalle saaren läntisen osan, josta tuli sittemmin Haiti.

Haitin nimi tulee korkeiden vuorien maata tarkoittavasta sanasta Ayiti, joka oli saarta asuttaneiden intiaanien nimitys maalle.

Siirtomaavalta Haitissa oli sekä erittäin raaka että erittäin tuottoisa siirtomaaisännille: Ranskan vallankumouksen aattona Haiti oli maailman suurin kahvintuottaja ja tuotti 75 prosenttia maailman sokerista. Taloudellisen menestyksen taustalla oli erittäin brutaali orjatyövoimalle rakentuva plantaasitalous.

Haiti itsenäistyi orjien vallankumouksessa

Haitin itsenäisyyden alku sisälsi lupauksen paremmasta tulevaisuudesta: 1700-luvun lopulla Toussaint L'Ouverturen johdolla alkanut mustien orjien vallankumous syrjäytti ranskalaiset siirtomaaisännät. Vuonna 1804 itsenäistynyt Haiti oli heti Yhdysvaltain jälkeen toinen maa, joka vapautui eurooppalaisen siirtomaavallan alta.

Haitin vallankumouksen aikaan orjuus oli vielä tärkeä osa kansainvälistä talousjärjestelmää. Esimerkiksi Yhdysvalloissa etelävaltioiden plantaasitalous perustui orjatyövoiman käytölle, joten Yhdysvallat tunnusti Haitin itsenäisyyden vasta 1862.

Entinen siirtomaaisäntä Ranska kuitenkin kiristi Haitin maksamaan ankarat korvaukset menetetyistä orjista. Painostusvälineenä käytettiin kauppasaartoa. Haiti sai korvaukset maksettua loppuun vasta vuonna 1947.

Ranskan jälkeen Haitin kohtaloa on heitellyt alueen uusi suurvalta Yhdysvallat, joka vuosina 1915–34 miehitti Haitia ja on myöhemminkin aina tarvittaessa sekaantunut pienen maan politiikkaan.

Papa Docin diktatuuri tappoi tuhansia

1900-luvulla Haiti joutui kärsimään myös julmista diktatuureista. Francois ”Papa Doc” Duvalier ja hänen poikansa pitivät Haitissa vuosina 1956–1986 veristä hallintoa, joka murhaamisen lisäksi otti saarivaltiolle raskaat velat ja tyhjensi valtion kassan omiin taskuihinsa.

Duvalierien vallan takaajina toimivat pahamaineiset puolisotilaalliset Tonton Macoutes -joukot, jotka tappoivat kymmeniätuhansia ihmisiä.

Duvalierit kasvattivat Haitin velkataakkaa ja täyttivät omia taskujaan. Kun Baby Doc Duvalier 1986 pakeni Haitista, hän vei sieltä eräiden arvioiden mukaan 90 miljoonaa dollaria.

1980- ja 90-luvuilla Haiti joutui muiden velkaantuneiden kolmannen maailman maiden tavoin noudattamaan Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin sanelemaa rakennesopeutuspolitiikkaa, johon sisältyivät julkisen sektorin leikkaukset ja yksityistäminen.

Lavalas-liike mobilisoi köyhät

Uutta, demokraattista tulevaisuutta odotettiin vasemmistolaiselta katoliselta papilta Jean-Bertrand Aristidelta, joka nousi presidentiksi 1990 pääosin köyhän kansanosan äänillä Haitin ensimmäisissä vapaissa vaaleissa.

Aristide kykeni puhumaan samaa kieltä Haitin köyhien kanssa, sillä hän syntyi köyhään perheeseen vuonna 1953 ja sai koulutuksensa kirkon pitämässä koulussa Port-au-Princessä sijaitsevassa Cité Soleilin slummissa.

Vasemmistolaista Lavalas-liikettä johtaneen Aristiden ajatteluun vaikutti Latinalaisessa Amerikan katolisten pappien keskuudessa kannatusta saanut niin sanotuksen vapautuksen teologia. Liikkeen nimi Lavalas tulee ranskankreolin tulvaa tarkoittavasta sanasta.

Aristide syrjäytettiin kahdesti

Aristide kuitenkin syrjäytettiin pian sotilasvallankaappauksessa, joka tuomittiin maailmalla laajasti. Yhdysvaltain tuella Aristide palasi valtaan vuonna 1994.

Vuonna 2000 alkanut Aristiden toinen presidenttikausi keskeytyi, kun hänet syrjäytettiin uusissa levottomuuksissa vuonna 2004. Yhdysvallat hylkäsi Aristiden eikä kansainvälinen mielipide enää tukenut itsevaltaiseksi, korruptoituneeksi ja holtittomaksi johtajaksi leimattua Aristidea.

Vuodesta 2004 Haitin vakaudesta ovat vastanneet YK:n rauhanturvaajat, jotka ovat käyneet ankaria taisteluja kaupunkien slummeja hallitsevia aseellisia ryhmittymiä vastaan. Vuoden 2006 vaaleissa presidentiksi nousi Aristiden liittolainen René Préval, joka jälleen tukeutuu köyhien ääniin.

Ruokakriisi iski pahoin Haitiin

Ulkomaisesta ruoantuonnista riippuvainen Haiti kärsi erityisen paljon vuoden 2008 kansainvälisestä ruokakriisistä. Huhtikuussa Haitissa puhkesi ruoanhinnan nousun ja nälkäongelman takia vakavia levottomuuksia, jotka johtivat tuolloisen pääministerin eroon.

Haitin riippuvuutta tuontiruoasta pahensi se, että 1980- ja 90-luvuilla Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin rakennesopeutusohjelmat pakottivat Haitin yksityistämään talouttaan ja avaamaan nopeasti markkinoitaan ulkomaiselle tuonnille.

Tuontitullien madaltaminen ja markkinoiden avaaminen halvalle yhdysvaltalaiselle ruoantuonnille toki helpotti kaupunkiväestön asemaa, mutta se merkitsi kuoliniskua Haitin maataloudelle.

Vuonna 1995 IMF pakotti Haitin leikkaamaan riisin tuontitullia 35 prosentista 3 prosenttiin. Vuodesta 1994 vuoteen 2003 riisin tuonti pääasiassa Yhdysvalloista kasvoi peräti 150 prosenttia. Haitin perinteiset riisinviljelyalueet kärsivät nykyään aliravitsemuksesta ja Haiti ei enää ole omavarainen riisintuottaja.

Koska maanviljely ei elätä, maaseudun köyhät ovat joutuneet hakeutumaan juuri niihin Port-au-Princen ylikansoitettuihin slummeihin, joita maanjäristys armottomasti koetteli.

Lähteet: YLE Uutiset / Heikki Heiskanen