Lappilaisnaisten matka sota-ajan Saksaan sai kasvot ja äänen

DocPoint-dokumenttifestivaalilla saa ensi-iltansa muun muassa elokuva suomalaisista naisista, jotka lähtivät toisen maailmansodan viime vaiheissa saksalaisten sotilaiden mukana Lapista Saksaan.

kulttuuri
Elokuvasta Auf Wiedersehen Finnland
Virpi Suutari / DocPoint

Jatkosodan aikana Suomen Lappiin oli sijoitettu yli 200 000 saksalaista sotilasta. Monet asuivat suomalaiskodeissa, ja monet suomalaiset tekivät saksalaisille töitä. Mutta sitten Suomi hävisi sodan Neuvostoliitolle, ja saksalaisista, entisistä aseveljistä, tuli vihollisia.

Kun saksalaiset lähtivät, heidän mukanaan Saksaan matkusti noin tuhat suomalaista naista. Aihe on aina ollut arka ja kuva näistä naisista yksipuolinen. He eivät ole itsekään yleensä halunneet puhua menneisyydestään, eivät edes lapsilleen. Dokumentteja heistä ei ole aiemmin tehty.

Auf Wiedersehen Finnland -dokumentin käsikirjoittaja ja ohjaaja Virpi Suutari sanoo, että naisten saaminen kameran eteen tuntui pitkään melkein mahdottomalta, mutta jossakin vaiheessa syntyi luottamus, jonka ansiosta he halusivat kertoa tarinansa.

Lähtöön oli monia syitä

Suutari on kotoisin Rovaniemeltä. Hän kuuli jo lapsena kertomuksia Saksaan lähteneistä naisista. Mutta hänkin yllättyi alettuaan tutkia naisten taustoja. Mielikuva siitä, että kaikki naiset olivat lähteet miehen perään, ei pitänytkään paikkaansa.

- Paljon oli ihan oikeita syviä rakkaustarinoita mutta myös löyhempiä ihastumisia. Jotkut tytöt lähtivät ehkä vähän seikkailumielelle kohti uutta, Suutari kertoo ja arvelee, että olisi itsekin 20-vuotiaana voinut olla yksi lähtijöistä.

Yksi suurimmista syistä lähtöpäätökseen oli se, että useimmat naisista olivat olleet saksalaisten palveluksessa jopa vuosia.

- Heidän oli helppo lähteä tutussa porukassa, ja he myös pelkäsivät, miten heidän kävisi, jos Neuvostoliitto ottaisi Lapin, kuten tuohon aikaan yleisesti huhuttiin.

Poliisin pöytäkirjat ovat tarinoiden aarreaitta

Useimmat Saksaan lähteneistä naisista palasivat Suomeen heti sodanjälkeisinä vuosina. Suomi ei ottanut tyttäriään avosylin vastaan. He joutuivat karanteeniin ja valtiollisen poliisin kuulusteltaviksi. Heitä epäiltiin vakoilijoiksi, ja monet pitivät parhaana sanoa lähteneensä Saksaan miehen vuoksi, vaikka syy olisikin ollut lottamenneisyys ja Neuvostoliiton pelko.

Suutari luki elokuvaansa varten runsaasti naisten kuulustelupöytäkirjoja. Hän kertoo, että niissä piilee satoja kiinnostavia tarinoita, joissa olisi ainesta myös draamaelokuvaan.

Kotiseudulla tavallista oli, että palaajaa katsottiin karsaasti ja huoriteltiin, ainakin selän takana. Pahiten kärsimään joutuivat lapset, joilla oli saksalainen isä.

- Joku heidän lähipiirissään simputti lasta ja purki häneen sodanaikaisia turhaumiaan. Se saattoi olla eno tai vaikka kansakoulun opettaja, Suutari sanoo.

Vaikenemisen taakka periytyy

Kolme vuotta kestäneen dokumenttiprojektinsa aikana Suutari kuuli paljon sota-ajan suhteista syntyneiden lasten kertomuksia ja kauhistui tapaa, jolla näitä kaikkein heikoimpia oli kohdeltu.

- Tapaamani lapset, nyt jo yli 60-vuotiaat, todistivat jopa silmittömästä väkivallasta, jota he olivat joutuneet kohtaamaan.

Samalla monet lapsista eivät koskaan saaneet äidiltään kuulla mitään isästään tai olosuhteista, joissa he olivat tulleet tähän maailmaan, minkä vuoksi he kipuilevat edelleen.

Auf Wiedersehen Finnland -dokumentin ensi-ilta on perjantaina DocPoint-festivaaleilla Helsingissä.

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset / Anniina Wallius