Maallikot viihtyvät Laitilan yleisökaivauksilla

Viime vuonna Suomessa oli sateinen kesä, mutta Laitilaan sattui hienot säät. Silloin Vainionmäen kaivauksilla olivat kykkimässä muun muassa lennonopettaja Antero Närhi ja hänen morsiamensa Leena Karimo. He tutkivat viikinkiaikaista hautapaikkaa aseinaan muurarinlasta, rikkakihveli ja ämpäri.

Yle Uutisten artikkeliarkisto

Turkulaisen Närhen toi arkeologisille kaivauksille uteliaisuus. Hänen mielestään arkeologia on kuin aikamatka esi-isiemme lähelle. Kiinnostus arkeologiaan heräsi geologian kautta, sillä Närhi paitsi opettaa lentämistä, myös ottaa ilmakuvia metsänhoitoa ja geologeja varten.

Vainionmäen viikinkiaikaisen haudan esiinkaivamisessa Närhen yllätti etenkin se, että vainajien luut oli polttamisen jälkeen murskattu. Luunsirujen lisäksi maasta paljastui muun muassa keramiikan paloja ja korujen osia.

Viime kesän kaivauksilla Närhi ja Karimo saivat uusia ystäviä, ja he aikovat palata Vainionmäelle tänäkin kesänä. Kaivauksilla on tarkoitus viipyä jälleen kaksi päivää.

Kaivaukset houkuttelevat monenlaista väkeä

Vainionmäen kaivaukset järjestetään Kodjalan kylässä Laitilassa. Kaivauksissa on epätavallista se, että maallikot pääsevät tonkimaan maata yhdessä arkeologien kanssa. Yleisökaivauksilla tutkitaan viikinkiaikaista kalmistoa. Tänä vuonna kaivetaan lisäksi esiin rautakautiseksi arveltua asuinpaikkaa.

Viime vuonna Vainionmäellä oli viitisenkymmentä maallikkokaivajaa. Tänä vuonna halukkaita oli hiukan enemmän, ja kaivausaikakin on viikkoa pitempi eli kolme viikkoa heinä-elokuussa. Joka päivä työssä voi olla viitisentoista kaivajaa.

Maallikkokaivajissa on yksinään tulijoita ja porukoita, perheitäkin. - Tyypillistä harrastajakaivajaa ei olekaan, arvioi tutkija Marja Sipilä. - Yhteistä tulijoille on se, että he ovat kiinnostuneita muinaisuudesta ja pitävät ulkoilmaelämästä. Joukossa on naisia ja miehiä, ehkä hiukan enemmän naisia. Suurin osa on 20 - 40-vuotiaita, mutta myös teini-ikäisiä ja ikäihmisiä on mukana. Useimmat tulevat kaivauksille päiväksi tai pariksi, innokkaimmat ovat viikon tai koko kaivauksen ajan. Yleisökaivauksissa on leppoisaa Vainionmäen yleisökaivauksista vastaa Museoviraston alainen arkeologiakeskus Untamala, jossa Sipilä on töissä. Hänen mielestään kesäiset kaivaukset ovat työn parhaita puolia, sillä ulkona on hauskaa työskennellä. - Fyysisesti rankinta on kaivauksen alussa ja lopussa, hän selittää. - Alussa kasvillisuus ja pintamaa pitää poistaa, ja lopuksi pintamaa palautetaan takaisin. Se on kottikärry ja lapio -hommaa. Peruskunto saa olla hyvä kaivauksen keskivaiheillakin, ettei työskentelystä tule tuskallista. Jo pelkkä ulkoilmassa työskentely on väsyttävää. Useimmat arkeologiset kaivaukset Suomessa ovat pelastuskaivauksia, joissa täytyy esimerkiksi rakennustyön yhteydessä tutkia tietty alue tehokkaasti. - Työ on totisempaa ja kiireisempää kuin yleisökaivauksissa, kuvailee Marja Sipilä. - Yleisökaivaukset toteutetaan osallistujien ehdoilla. Sen takia meillä on poikkeuksellisen leppoisa ja rento tunnelma. Vainionmäen alueelta on jo tehty huomattavia löytöjä Museovirasto on kaivanut Vainionmäellä vuodesta 1986 lähtien. Ensin alueella tehtiin kymmenen vuoden kaivaus, jossa tutkittiin merovingiaikaista (noin 600 - 800 jKr.) polttokalmistoa. - Se oli löydöiltään hyvin runsas ja rikas, suorastaan ainutlaatuinen Suomessa, sanoo tämän vuoden yleisökaivauksia johtava Kirsi Luoto.

Kalmistosta löytyi palaneiden ihmisluitten lisäksi muun muassa miekkoja, kilpien keskellä olleita käsisuojia eli kilvenkupuroita, koruja, parranajoveitsiä ja pinsettejä. Vainajat olivat miehiä, naisia ja lapsia.

- Poltetut ja murskatut luut sekä rovioon laitetut tavarat oli siroteltu kalmistoon, jonka rakenne oli epätavallinen. Polttokenttäkalmistoissa ei yleensä voi erottaa yksittäisiä vainajia. Tässä kalmistossa oli kuitenkin haudattu osa miehistä erikseen kivikehien sisään, koristeellisine aseineen ja hevoskaluineen. Kehät oli sitten peitetty kivillä, Luoto kertoo.

Nyt tutkitaan kalmistoa ja asuinpaikkaa Koska Vainionmäen muinaisjäännösalueelta oli jo löytynyt näinkin mielenkiintoinen kaivauskohde, oli luontevaa jatkaa kaivauksia samalla alueella. Tänä kesänä kaivettava kalmisto on viikinkiaikainen eli ajanjaksolta 800 - 1050 jKr. Tutkittava hautapaikka erottuu moreenikumpareella kohoavana kiveyksenä, joka näyttää ensin melkein kiviröykkiöltä. Kalmistokivet on kuitenkin aseteltu tarkoin paikoilleen. Hautapaikka on noin 280 neliön kokoinen. Tänä kesänä kaivetaan noin 15 neliötä. Kaivausjohtaja Luodon mukaan viime kesänä kivikummulle avattiin koeoja ja yritettiin saada selville kalmiston ydinaluetta ja rakennetta. Nyt on tarkoitus tutkia kalmiston keskustaa ja selvittää, onko paikalla samanlaisia kivikehin ympäröityjä yksittäishautauksia kuin merovingikalmistossa. Lisäksi avataan koeoja pellolle, jossa on vanha asuinpaikka. Se lienee merovingi-viikinkiaikainen, koska läheiset kalmistot ovat noilta ajoilta. - Haluamme selvittää asuinpaikan ikää, sanoo Luoto. - Etukäteen ei kuitenkaan tiedä, minkä aikaiselle kohdalle me osumme. Luultavasti asutus on pysynyt samoilla tietämillä pitkäänkin. Kaivaminen on tarkkaa ja hidasta

Kirsi Luoto vetää Vainionmäen yleisökaivauksia apunaan piirtäjä ja tutkimusapulainen. Lisäksi mukana on kolme palkattua kaivajaa sekä tutkija Sipilä, jotka kaikki tarpeen mukaan ohjaavat harrastajakaivajia.

Ennen varsinaisia kaivauksia kalmistolla mitataan kaivettava alue ja tehdään korkeusvaaituksia eli tarkistetaan, kuinka korkealla kiveys on merenpinnan yläpuolella. Sitten puhdistetaan karikekerros pois muurarinlastalla ja rikkakihvelillä. Sen jälkeen taas mitataan ja piirretään ja valokuvataan, ennen kuin päästään itse kaivuuseen.

- Kaivaessa rapsutellaan lastalla maata kivien välistä kihveliin ja siitä sankoon, kuvaa kaivausjohtaja Luoto. - Alue on jaettu neliömetrin ruutuihin. Yksi kaivaja kaivaa aina yhtä ruutua, jotta tiedetään, mistä mitäkin on löytynyt. Kaivettu maa seulotaan, jotta nähdään, mitä ämpäreihin on kertynyt. Kivien välissä oleva maa on tummaa ja nokipitoista, ja siellä ne löydöt ovat.

Tarkoitus on paljastaa aina seuraava kivikerta. Kun maa on otettu pois kivien välistä, alue mitataan, piirretään ja valokuvataan jälleen. Sen jälkeen kivikerros poistetaan ja aletaan rapsuttaa maata seuraavien kivien päältä ja välistä. Näin edetään pohjaan saakka. Kun kaikki kivikerrokset on poistettu, alta kaivetaan varmuuden vuoksi vielä muutama kymmenen senttiä maata pois.

- Kaikkein täytyy edetä suunnilleen samaa tahtia ja samalla lailla. Kaivaminen on tarkkaa hommaa, mutta ainakin viime kesänä jokainen suoriutui kiitettävästi, Luoto kehuu.

Anna Simojoki, YLE24 (siirryt toiseen palveluun) >>>Kesä kutsuu arkeologia kaivauksille (siirryt toiseen palveluun) >>>Susiluolassa etsitään merkkejä neandertalilaisesta (siirryt toiseen palveluun) Arkeologiakeskus Untamalan verkkosivut (siirryt toiseen palveluun) Museoviraston lehdistötiedote Vainionmäen kaivauksista (siirryt toiseen palveluun)