Kulttuurilehtikatsaus

Kulttuurilehtikatsauksessa pohditaan erilaisia vaaroja niin Suomen kuin taiteenkin kannalta. Jos kengännauhat ovat auki taidemuseossa, voivat antiikkiset maljakot olla vaarassa.

kulttuuri

Tarja Halonen on ollut koko presidenttiytensä ajan suurennuslasin alla, kirjoittaa Annamari Vänskä Yliopisto-lehden kolumnissaan. Hänen mielestään valtaoikeuksien alasajon ajoittuminen ensimmäisen naispresidentin aikaan ei ole sattuma.

- Kiusaaminen alkoi mollaamalla presidentin ulkonäköä. Tulilinjalle joutui erityisesti tanttamaiseksi syytetty käsilaukku. Kysyttiin, voiko tällainen Muumimamma - siis epänaisellinen nainen - ylipäänsä edustaa Suomea.

Kun Halonen pyrki toiselle kaudelle, häntä ryhdyttiin kuvailemaan vallanhaluiseksi tyranniksi, muistuttaa Vänskä.

- Kun tämäkään ei auttanut, vieläkin järeämmät aseet oli otettava käyttöön. Vaadittiin kaventamaan presidentin valtaa ulkopoliittisena vaikuttajana.

Presidentin virasta ei saa tehdä edustusrouvalle sopivaa seremoniamestarin virkaa vain siksi, että nykyisen presidentin hahmo ja sukupuoli ei satu tiettyjä politiikkoja miellyttämään. Kun puhutaan presidentin valtaoikeuksien kaventamisesta, on samalla puhuttava pääministerin vallan kasvamisesta, Vänskä vaatii.

Uhkakuvat ovat politiikkaa

Jarno Limnéll kysyy Kanava-lehdessä, mikä Suomea uhkaa, ja vastaa itse, että turvallisuus ja uhka ovat sitä, mitä niistä tehdään. Julkisesti esitettävä uhkakuva tulee hänen mukaansa ymmärtää politiikan teon välineeksi.

- On muistettava, että uhkakuvia voidaan käyttää muun muassa valtion sisäisen yhtenäisyyden ylläpitämiseen, tuen etsimiseen valtion ulkopuolelta tai harhauttamiseen.

Suomen turvallisuuskäsitysten laajentuminen kansainvälisen kehityksen mukaisesti on antanut Suomelle yhden identiteettipoliittisen keinon kiinnittyä aiempaa vahvemmin länteen, selventää Limnell.

- Turvallisuuskäsityksen laajentaminen on merkinnyt sitä, että periaatteessa kaikki suomalaisten hyvinvointiin ja identiteettiin potentiaalisesti kohdistuvat uhkatekijät on ollut mahdollista turvallistaa.

Liialliseen turvallistamiseen, eli uhkakuvien tekemiseen lähes kaikista asioista, ja siten uhkakulttuurin eli turvattomuuden rakentamiseen tulee Limnéllin mukaan suhtautua hyvin kriittisesti, koska uhkien tuottamisella ja korostamisella pyritään usein ohjaamaan resursseja tai kasvattamaan jonkin toimijan valtapoliittista asemaa.

Kun maalaus lipsahti paperisilppuriin

Taidemuseoalan ammattilaisten uudessa verkkolehdessä Lasuurissa kerrotaan, millaisia valmisteluja ja järjestelyjä liittyi Ateneumin taidemuseon Picasso-näyttelyyn, joka päättyi viime viikolla.

Teosten kuljetus ja siirto on aina riski, jota pyritään minimoimaan huolellisella ja asiantuntevalla käsittelyllä. Lainaaja pyytää toisinaan erityisjärjestelyjä muiden muassa teosten esillepanon ja turvallisuuden suhteen. Picasso-näyttelyä varten Ranskan valtion nimittämä turvallisuusasiantuntija tarkasti museon olot ja turvataso, kirjoittaa Ateneumin konservaattori Kirsi Hiltunen.

Vaikka museot ja taideinstituutit varautuvat taideteosten suojeluun, vahinkojakin sattuu. The New York Times -lehti kirjoittaa taideteosten tuhoutumisesta. Lopputulema on kuitenkin aika inhimillinen, kuten New Yorkin modernin taiteen museon tiedottaja sen sanoo: "Sattumuksia on".

Pari viikkoa sitten Metropolitanin taidemuseossa nainen kompastui päin Picasson maalausta ja maalaus repeytyi. The New York Times -lehden artikkelissa kerrotaan lisää: Lucian Freudin maalaus lipsahti paperisilppuriin Sothebyn huutokaupassa Lontoossa vuonna 2000. Mies kompastui kengännauhoihin museossa Cambridgessa ja pirstoi kolme Qing-dynastian aikaista maljakkoa.

Hollannissa purettiin talo ja raivauskuula jysähti seinään juuri sille kohdelle, jossa naapuritalossa oli Giorgi de Chiricon maalaus. Rikkoontunut maalaus kyllä päätyi vielä esitteille Art Basel näyttelyyn Sveitsiin. Kuvatekstinä oli "Suojelemisen jännittävyys". The New Yorkin Timesin mielestä kuvateksti olisi yhtä hyvin voinut olla "Olkoon tämä opetus kaikille".

Lähteet: Radion kulttuuriuutiset/ Marija Skara