1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. luonto

Ravinnepitoisuudet Itämerellä kohonneet

Suomenlahden fosforipitoisuudet ovat kohonneet viime talvesta. Perämerellä puolestaan nitraattipitoisuudet ovat hieman kasvaneet. Tämä kävi ilmi merentutkimusalus Arandan juuri päättyneellä talviseurantamatkalla. Arandan miehistö ei havainnut Suomen merialueella pelättyjä amerikankampamaneetteja.

Luonto

Suomen ympäristökeskuksen ja ilmatieteen laitoksen mukaan keskitalven voimakkaat korkeapaineet ja idänpuoleiset tuulet ovat saaneet veden virtaamaan ulos Suomenlahdelta ja vedenpinta on poikkeuksellisesti laskenut tammikuussa.

Kun vesi virtaa länteen, se korvautuu Itämeren pääaltaan suolaisella, vähähappisella ja ravinteikkaalla syvävedellä. Tämä voi vahvistaa veden kerrostuneisuutta Suomelahdella ja muuttaa pohjan lähellä veden hapettomaksi.

Pohja-alueiden vähähappisuutta tai hapettomuutta sekä fosforin vapautumista pohjasedementistä voi osaltaan lisätä myös vahva jääpeite, koska se estää tuulen sekoittavan vaikutuksen.

Tänä talvena fosforipitoisuudet ovatkin Suomenlahdella viimetalvista korkeammat. Pohjanlahdella talviravinnepitoisuudet ovat samankaltaiset kuin vuosi sitten, mutta Perämerellä nitraattipitoisuudet ovat hieman kasvaneet.

Typen ja fosforin pitoisuudet ylittävät Suomenlahdella ja Itämeren pääaltaalla arvot, jotka Itämeren suojelukomissio Helcom on asettanut meren hyvälle tilalle. Selkämerellä ja Perämerellä typpipitoisuudet ovat tavoitearvoja korkeammat, mutta fosforipitoisuudet tavoitearvojen tasolla.

Arktiset maneetit yleisiä - amerikankampamaneetteja ei havaittu Suomessa

Kampamaneettien määrä on kasvanut Itämerellä viime vuosina. Myös amerikankampamaneetin leviämistä on pelätty, sillä vieraslaji havaittiin eteläisellä Itämerellä ensi kertaa vuonna 2006. Suomen merialueilla amerikankampamaneetteja ei kuitenkaan ole havaittu.

Kampamaneettien levinneisyyttä ja runsautta on seurattu Itämerellä syksystä 2007 lähtien. Suomen merialueilla esiintyy arktisia kampamaneetteja ja ne ovat runsastuneet, joskin vaihtelut alueiden ja vuosien välillä ovat suuret.

Arandan miehistö havaitsi juuri päättyneellä matkallaan maneetteja kaikilla merialueilla 15 - 30 prosenttia vähemmän kuin vuosi sitten, mutta runsaammin kuin vuonna 2007. Eniten maneetteja havaittiin Ahvenanmerellä ja Suomenlahdella.

Arktiset kampamaneetit ovat edelleen olleet hyvin pieniä, suurimmat reilun puolen sentin kokoisia.

Arktisen maneetin haitallisuudesta ei tietoa

Amerikankampamaneetteja on löydetty Itämerellä Ruotsin länsirannikolta, Kattegatin alueelta ja eteläiseltä Itämereltä. Toistaiseksi ei ole suoraa tietoa siitä, onko laji aiheuttanut alueella ekologisia muutoksia.

Amerikan itärannikolta kotoisin oleva laji levisi 1980-luvulla todennäköisesti laivojen painolastivesissä Mustallemerelle ja sieltä muualle. Mustallamerellä laji on aiheuttanut suurta tuhoa sardellikannoille syömällä kalojen ravintonaan käyttämää eläinplanktonia sekä kalojen mätiä ja poikasia.

Erikoistutkija Maiju Lehtiniemi Suomen ympäristökeskuksesta kertoo, ettei toistaiseksi ole tarkkaa tietoa siitä, miten paljon eteläisen Itämeren maneeteista on amerikankampamaneetteja. Näytteitä lajiston tarkemmaksi selvittämiseksi on kerätty vuoden ajan ympäri Itämerta.

Tutkimuksissa on varmistunut, että arktista kampamaneettia esiintyy pohjoisella Itämerellä Merenkurkusta itäiselle Suomelahdelle ja etelässä Bornholmin altaalle asti. Arktisten kampamaneettien ei tiedetä aiheuttaneen taloudellisia tai ekologisia haittoja. Lehtiniemen mukaan ei edes tiedetä, onko kyseessä vieras laji, vai onko laji vain aikaisemmin määritelty väärin.

Hiilidioksidimuutoksia tarkkaillaan

Ilmatieteen laitos keräsi Arandan matkalla tutkimustietoa hiilidioksidin vuodenaikaisvaihtelusta Itämerellä. Talvella Itämeri toimii heikkona hiilidioksidilähteenä, kesällä hiilidioksidinieluna.

Tarkempia tuloksia Itämeren hiilidioksiditilanteesta saadaan lähiviikkoina. Tietoa hyödynnetään kainsainvälisessä tutkimuksessa, joka mallintaa ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousun vaikutuksia Itämeren ekosysteemiin.

Lähteet: YLE Uutiset