1. yle.fi
  2. Uutiset
  3. Ulkomaat

Ihonväri merkitsee yhä vähemmän uuden Etelä-Afrikan kansalaisille

Nelson Mandelan vapautumisesta on kulunut 20 vuotta. Mandela vapautui värikkäiden vaiheiden jälkeen 11. helmikuuta 1990 Kapkaupungin ulkopuolella sijaitsevasta Victor Versterin vankilasta. Mandelan unelma valtiosta, jossa kaikilla roduilla, uskonnoilla ja vähemmistöillä on tasavertainen asema, on edennyt hitaasti, mutta suvaitsevaisuus eri kansanryhmien välillä lisääntyy päivä päivältä.

Etelä-Afrikka, Bophuthatswana koululaisia vuonna 1982. Kuva: YLE / Jarkko Juselius

Runsas viikko ennen Mandelan vapautumista vuonna 1990 rotusortohallituksen viimeinen presidentti FW De Klerk julisti parlamentissa ANC:n, kommunistisen puolueen ja Pan African kongressin vapaiksi puolueiksi ja ilmoitti samalla, että kaikki poliittiset vangit vapautettaisiin. De Klerkin mukaan Nelson Mandela vapautettaisiin ensimmäisenä. Vapaaksi hän pääsi kuitenkin vasta yhdeksän päivää myöhemmin, koska rotusortohallitus yritti viimeiseen saakka pitää vapauttamisen paikan ja ajankohdan salassa tiedostusvälineiltä. Mutta lopulta sen oli annettava periksi.

Kun Mandela käveli vaimonsa Winnien kanssa ulos Victor Versterin vankilasta, seurasivat tapahtumaa kymmenet miljoonat TV-katselijat ympäri maailmaa suorassa lähetyksessä.

Nelson Mandelan ja ANC:n unelma sateenkaarivaltiosta, joka sallisi tasavertaisen aseman kaikille roduille, uskonnoille ja myös kaikille vähemmistöille, on toteutunut hitaasti, mutta suvaitsevaisuus eri kansanryhmien välillä  lisääntyy kylläkin päivä päivältä. Uuden sukupolven mustille, valkoisille ja värillisille rotu ja ihonväri merkitsevät yhä vähemmän. Vanhan, rotusorron aikaisille sukupolville vanhat ja luutuneet käsitykset istuvat kuitenkin edelleen syvässä.

Tämän sain kokea itse, kun keräsin haastatteluja juttuuni Nelson Mandelan vapautumisen juhlapäivästä. Kun lähestyin ulkoilmakahvilassa istuvaa, sanomalehteä lukevaa valkoista miestä ja kysyin, mitä mieltä hän on Nelson Mandelasta, hän latasi täysilaidallisen:

- Hänet pitäisi toimittaa takaisin vankilaan. Me afrikaanit olemme tämän maan rakentaneet, ja Mandela ja hänen rosvojoukkonsa on sen tuhonnut. Kaikkien tutkimusten mukaan neekerit ovat tyhmempiä kuin valkoiset ja siksi valta pitäisi tässä maassa siirtää takaisin meidän käsiimme.

Putosin aluksi täysin, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun olin Etelä-Afrikassa viettämäni kolmen vuoden aikana tavannut täysiverisen rasistin. Sanoin lopuksi hämilläni, että voisitteko sanoa tuon minulle nauhalle ja avasin kamerani. Haastattelussa  mies sanoi kuitenkin vain, ettei halua kommentoida Nelson Mandelan vapautumisen vuosipäivää, mutta kyllä Suomen sivistynyt kansa varmasti ymmärtää, mitä täällä tapahtuu.

Elokuva palauttaa mieliin Apartheidin julmuuden

Menin samana iltana katsomaan vasta elokuvateattereihin ilmestyneen koskettavan eteläafrikkalaisen elokuvan Iho. Se kertoo tosi tarinan Sandra Laingista, joka syntyi vuonna 1956 värillisenä lapsena valkoiseen, syvästi konservatiiviseen ja uskonnolliseen Laingin perheeseen. Sandran äiti vannoi käsi raamatulla, ettei ole ollut uskoton. Geenitutkijoiden mukaan useimmissa, nimenomaan afrikaanien suvuissa on mustia geenejä, koska aisan yli hyppimistä on tapahtunut vuosisatojen kuluessa runsaasti.

Aluksi Sandra Laing, jota hänen vanhempansa rakastivat yhtä paljon kuin muitakin lapsiaan, määriteltiin valkoiseksi ja hän sai mennä valkoiseen sisäoppilaitokseen. Siellä hän joutui kuitenkin muiden oppilaiden ja opettajien syrjimäksi ja lopulta koulun rehtori hakkasi Sandran luokan edessä.

Sandran vanhempien vastustuksesta huolimatta Sandra määriteltiin nyt värilliseksi ja hän joutui vaihtamaan koulua. Hänen isänsä ei antanut kuitenkaan periksi, vaan vei asian korkeimpaan oikeuteen. Se ei auttanut, vaan Sandra joutui pitämään värillisen paperinsa.

Vähän tämän jälkeen Etelä-Afrikan parlamentti sääti kuitenkin lain, että kaikenväriset lapset, jotka ovat syntyneet valkoiseen perheeseen määritellään valkoisiksi. Erityisesti Sandran isä tuli tästä ikionnelliseksi ja juoksi joen rannalla istuneen tyttärensä luo ja huusi: "Sandra sinä olet valkoinen”.

Rotulait hajottivat perheitäkin

Samaan aikaan Sandra rakastui naapurin townshipissä asuneeseen Zulu-poikaan ja tuli hänelle raskaaksi. Sandran isä teki tyttärestään ilmoituksen poliisille ja hänet pidätettiin rotulakien perusteella, koska valkoiset eivät saaneet olla seksuaalisessa kanssakäymisessä mustien kanssa.

Tuossa vaiheessa Sandra oli kuitenkin täysi-ikäinen ja jätti vanhempansa. Hän muutti asumaan Durbanin lähelle Zulujen luo ja he perustivat miehensä kanssa kaupan. Koska Sandra oli kauppiaan tytär ja kaupanteko oli hänellä verissä, menestyi kauppa erinomaisesti. Sandran perhe kuitenkin hylkäsi tyttärensä ja ankara isä kielsi Sandraa valtavasti kaipaavaa vaimoaan pitämään minkäänlaista yhteyttä tyttäreensä.

Sandran kohtaloon puuttui kuitenkin jälleen Apartheid-hallitus. Township, jossa hän perheensä kanssa asui, jyrättiin maansiirtokoneilla maan tasalle, koska alueelle haluttiin rakentaa valkoisten asuinalue. Tässä vaiheessa Sandran Zulu-mies sai tarpeekseen ”valkoisesta” vaimostaan ja alkoi ryypätä ja pahoinpidellä häntä. Sandra pakeni kahden lapsensa kanssa entiselle kotiseudulleen ja yritti päästä siellä vanhempiensa turvaan. Vanhemmat olivat kuitenkin muuttaneet sieltä pois, eivätkä suostuneet tapaamaan Sandraa myöskään uudessa asuinpaikassaan.

Tuolloin elettiin jo rotusortohallinnon viimeisiä vuosia. Vapauden koittaessa mustille ja värillisille Sandra hyväksyttiin lopulta ihonväristään huolimatta tasavertaiseksi uuden Etelä-Afrikan kansalaiseksi.

Sandran isä rukoili vaimoaan kuolinvuoteellaan, että saisi tavata vielä Sandran ja pyytää tältä ja lapsenlapsiltaan anteeksi. Sandran äiti sanoi miehelleen kuitenkin tylysti: "Sinä olet valintasi tehnyt ja on sinun syytäsi, että me olemme menettäneet tyttäremme."

Sandra ja hänen äitinsä tapasivat äidin ollessa jo vanhainkodissa ja tekivät lopulta sovinnon. Sandra antoi äidilleen anteeksi ihonvärinsä johdosta kokemansa hirvittävät vääryydet, koska kaikki oli kuitenkin Etelä-Afrikan rasismiin perustuvan rotusortohallinnon syytä. Sandra elää edelleen ja pyörittää menestyksellisesti Sandra’s shop-nimistä kauppaa, koska hän on kauppiaan tyttö, mitenkäs muuten.