Kiasmalta perätään uutta ja omaa

Nykytaidemuseo Kiasman johtajakisasta karsiutuneet peräävät Kiasmalta uutta ja omaa.

kulttuuri
Nykytaiteenmuseo Kiasman julkisivu.
YLE

Taiteilija Miina Äkkijyrkkä ei tavoitellut Kiasman johtajuutta, mutta hänellä on mielipide siitä, mitä Kiasma nykyisellään on.

- Se on pienen pohjoisen maan, pienen kaupungin matkahuolto. Nuorten skeittiradan vieressä on semmoinen huusholli, jossa on kaikenlaista rihkamaa myytävänä. Sitten on vähän nuoleskeltu amerikkalaista museota. Viinot seinät ja vinot lattiat, ja sinne mennään sillain kiemurrellen.

Kiivas keskustelu Kiasman johtajasta ja suomalaisen nykytaiteen tilasta syttyi, kun museonjohtaja Nicolaus Schafhausen esitti mielipiteitään Helsingin Sanomissa. Hollannissa työskentelevä Schafhausen pyrki Kiasman johtajaksi, mutta ei edennyt haastatteluun.

Schafhausen kritisoi Kiasmaa siitä, ettei museo ole riittävän kansainvälinen. Myös neljällä muulla haastattelujen ulkopuolelle jääneellä hakijalla on ajatuksia siitä, mihin suuntaan nykytaiteen museota pitäisi kehittää.

Suomi on pieni pohjoinen maa, Helsinki pieni pohjoinen kaupunki, ja Kiasma yksi maailman lukuisista nykytaiteen museoista. Kuvataideakatemian tutkija, kuvataiteilija Kimmo Sarje kokee, että museon tulisi vihdoin profiloitua kunnolla.

-Jos ajatellaan Kiasman asemaa kansainvälisesti, niin sillä ei ole sellaista erikoistumista ja sellaista linjaa ja profiilia, jotka erottaisivat sen maailman muista nykytaiteen museoista.

Sarje sanoo, että olisi johtajana lähtenyt järjestelmällisesti kehittämään Kiasmaa Itämeren alueen johtavana nykytaiteen museona.

-Me kuvittelemme, että tunnemme naapurimaamme, mutta me emme tunne. Kuinka hyvin ihmiset tuntevat Latviaa tai Liettuaa? Entä Puolaa? Saksakin tunnetaan melko huonosti, ja Pohjoismaatkin ovat jääneet sivuraiteille viime vuosina, Venäjästä puhumattakaan.

Lähiympäristö on luonut suomalaisen

Sarjeen johtamassa Kiasmassa olisi esitelty kuvataiteen lisäksi sopivassa määrin myös kirjallisuutta ja teatteria. Näin laajentumalla Kiasma saisi sellaista knowhow'ta, ettei sitä olisi naapurimaissa millään muulla museolla. Tällainen tietäminen ja osaaminen tekisi Kiasman taatusti kansainvälisesti halutuksi ja kiinnostavaksi, Sarje uskoo.

Rinnalla seurattaisiin myös Aasian ja Yhdysvaltain nykytaidetta, mutta osaamisen fokus olisi lähiympäristössä.

- Se on myös meidän itseymmärryksemme kannalta tärkeätä. Me olemme kaikkien näiden kulttuurien tuotetta. Jos me ymmärrämme näitä kulttuureita, me ymmärrämme myös itseämme paljon syvällisemmin.

Lisää siteitä tutkimukseen

Tutkija Leena-Maija Rossi näkee nykytaiteen museossa tärkeänä myös sen, että lujitettaisiin yhteyttä tutkimukseen.

- Museoilla on omia tutkijoita, jotka tekevät siellä paljon ja mielenkiintoista työtä, mutta jotenkin yhteys yliopistolle päin on aika hauras. Haluaisin, että muidenkin tutkijoiden työ näkyisi museoissa. Lisäksi olisi hyvä, jos museot käyttäisivät nykyistä enemmän kuraattoreita tekemään näyttelyitä.

Rossin mukaan suuntaus näkyy muun muassa Moderna museetissa Ruotsissa. Siellä on hänen mukaansa suuri halu siihen, että myös tutkimus näkyy nykytaiteen esittämisessä.

Kuratoinnissa parannettavaa

Kiasman johtajahaussa haastattelutta jäi myös viestinnän ammattilaisten yhdistyksen Procomin toimitusjohtaja Elina Melgin. Hän korostaa sidosryhmien merkitystä Kiasmalle.

- Kiasmahan on Suomen keskeisin kulttuuri-instituutio. Jos Kiasma ei kiinnosta taiteilijoita, jotka ovat yksi tärkeä sidosryhmäverkosto, niin sen on aika paha lähteä kiinnostamaan ketään muutakaan.

Melgin perää Kiasmalta monipuolisuutta, jos se haluaa saada aikaan sekä taiteilijoita että suurta yleisöä kiinnostavia näyttelyitä. Isot näyttelyt ovat hienoja, mutta Kiasmassa on myös pieniä huoneita.

- Siellä voisi olla hyvinkin monipuolisia kokonaisuuksia. Ne voisivat liittyä yhteen tai olla jollain lailla omaa aikaa ilmentäviä, koska museon koko filosofia perustuu siihen, että ollaan ajassa kiinni. Kun näyttelyissä on omaa kulttuuriperimäämme, niistä tulee myös kansainvälisesti mielenkiintoisia.

Leena-Maija Rossin tavoin Elina Melgin on sitä mieltä, että kuratoinnissa on parannettavaa.

- Kuratointi ei mielestäni onnistu hyvin, jos se on aina samojen yhden tai kahden ihmisen käsissä. Minä rakentaisin kuratointiverkoston, eli voisi olla vaihtuvia kuraattoreita. Silloin saataisiin erilaisia näkökulmia.

Kaikki taiteilijat avoimesti mukaan

Kiasman johtajapaikkaa hakie myös ihmisen suuntakuuloa tutkinut tekniikan tohtori ja valokuvaaja Klaus Riederer. Hänen toivoo avoimuutta museon toimintaan ja näyttelyiden valintaan.

-Mielestäni ensin pitää katsoa sitä, että se on kansallisesti tasokasta ja nimenomaan kiinnostaa myös meitä veronmaksajia. Silloin museoon tulevat tavalliset mattimeikälaiset ja maijameikäläiset. Sen jälkeen voimme miettiä, miten me saavutamme kansainvälisen tason.

Hän aloittaisi näyttelyn järjestämisen avoimena kutsuna kaikille Suomessa pysyvästi asuville taitelijoille. Kaikki teokset laitettaisiin esille verkkosivulle.

- Kansa voisi nähdä niitä, antaa niistä kommentteja, palautetta. Kaikki tapahtuisi avoimesti. Jury valitsisi edustavimmat, aidoimmat, sielukkaimmat teokset. Kaikki pelisäännöt olisi kerrottu, kaikki olisi avointa. Sillä tavalla päästäisiin pois siitä taiteen sisäpiiriajattelusta, mistä on viime aikoina julkisuudessakin puhuttu.

Riederer ei usko, että tällainen hanke olisi edes kovin kallis. Oikein markkinoituna se lisäksi herättäisi huomiota myös ulkomailla: Suomea pidettäisiin rohkeana. Seuraavaksi hanketta voitaisiin laajentaa ja kutsua mukaan myös ulkomaiset taiteentekijät, Riederer visioi.

Lähteet: YLE Uutiset