Hinausmiehen leikekirja täynnä tarinoita

Elettiin 1960-luvun alkupuolta. Romuralli oli kovaa käynnissä Hippoksen radalla. Romurallissa taklaaminen on sallittu, joten osa autoista piti vetää tieltä pois. Autoja radalta hinasi Pentti Haapa. Samaan aikaan toisaalla: ruotsalainen auto juuttuu aseman tunneliin, liikenne jumittuu ja poliisi on ihmeissään. Mikä nyt avuksi?

Hinauspalvelu
Hinaushommia menneiltä vuosilta
Pentti Haapa

Keksittiin pyytää apuun romurallin hinaajaa. Pentti Haapa sanoi, että ei voi auttaa, koska hänellä ei ole työhön tarvittavaa liikennelupaa. Poliisista se luvattiin hänelle kirjoittaa heti seuraavana päivänä, kunhan vain tunnelin tukko saataisiin pois. Näin alkoi Pentti Haavan vuosikymmenien ura hinauspalvelussa.

Vinssi armeijan huutokaupasta

Aluksi Haapa rakensi hinausauton laitteet itse. Veljekset Enne Vihiojantieltä auttoi. Pieni Bedford-kuormuri sai armeijan huutokaupasta ostetut vinssin selkäänsä. Se oli ensimmäinen työkalu.

Kaupungissa hinauspalvelun yrittäjiä oli 1960-luvun alussa vain muutama.

- Mekaaninen vinssi vetää niin kauan kunnes laitteet hajoavat. Suunnanvaihtajaa siinä ei ollut. Se piti rakentaa Volgan vaihdelaatikosta. Se kesti siinä hommassa, muistelee Haapa.

Suunnanvaihtaja on tarpeellinen väline kun hinausvaijeria täytyy löysätä hinausasentoa muutettaessa. Väliin piti laittaa myös ns. lokipyörä, jonka avulla veto tapahtui puolta hitaammin mutta samalla voima kaksinkertaistui.

Mekaanisia vinssejä tehokkaampia olivat hydrauliikalla toimivat laitteet. Niitä haettiin Ruotsista.

Leikekirja täynnä kolareita

Pentti Haapa otti työssään paljon valokuvia, mutta mittavan leikekirjan kokosi hänen vaimonsa. Albumi on täynnä uutisia ojaan kaatuneista rekoista, ruttuisista kolariautoista, kappaleiksi hajonneista kulkuneuvoista.

Hinausalan pioneeri saapui usein paikalle ensimmäisenä ja joutui näkemään paljon vertakin. Rekkaa päin ajaneen auton hanskalokerosta löytyi usein viimeinen viesti.

- Huumorilla olen näistä tilanteista selvinnyt, sanoo eläkepäiviä viettävä Haapa.

Traktori kolmeen osaan

Hinausmies näki kaikenlaista. Kerran rekka törmäsi traktoriin, jolla vanha isäntä ajeli reppu selässään. Rekkamies oli kauhuissaan kun traktori meni kolmeen osaan. Pian kuitenkin ojasta nousi reppuselkäinen ukko, joka alkoi sättiä rekkakuskia.

Koskikeskusta rakennettaessa piti Janhusen iso nosturi vetää pois perustuskuopasta. Se onnistui kun hinausauto ankkuroitiin kahteen rekkaan silloisen Gulfin pihaan Sorin aukiolla.

Tukkirekka vaikka jään alta

Hinaushommissa oppi monia niksejä. Särkänniemen parkkipaikalta pysäköidyt autot valuivat usein järveen. Auton nosto ja etenkin laskeminen maahan eheänä vaati tarkkaa nosturin käyttöä. Työ opetti.

Haapa oli erikoistunut isojen autojen nostoon ja hinaukseen. Erityisen vaikeata oli nostaa jään alle pudonnutta tukkirekkaa.

- Piti tehdä vaijerille pitkä railo. Vaijeri kiinnitettiin rekkaan, jota vedettiin rantaa kohden niin kauan, kunnes auton katto kosketti jäätä. Sen jälkeen sahattiin uusi auton kokoinen avanto, josta rekka nostettiin, kertoo Haapa.

- Nykyisin autot ovat erilaisia, niissä ei ole runkoa ja jarrumekanismi on muuttunut. Enää ei autoja hinata vaan suuretkin rekat kuljetetaan lavetilla, huokaa vetreäkuntoinen Pentti Haapa.

Lähteet: YLE Tampere / Mauri Tikkamäki