Onko suomen kieli solmussa?

Suomen kieli taipuu yllättävän kankeasti suomalaisten suussa ja kirjoitetuissa teksteissäkin. Niinkut, sillait ja oikeestit viimeistään vesittävät viestin, tuumaa pakinassaan Mikko Tuomikoski.

suomen kieli
Mikko Tuomikoski
YLE

Oo temppora oo moorees, aivan liian monella o:lla, p:llä ja e:llä, eli oi aikoja ja tapoja, kun suomen kieltä taas pahoinpidellään.

Suomen kieli saa taas aivan uusia ulottuvuuksia, kun vankkuuverin kisoista haetaan olumppialaisia mitalleja. Vierasperäiset sanat ja nimet ovat aina olleet suomalaisille vaikeita, eikä näistä perisynneistä tahdo millään päästä eroon, vaikka kehitystä on toki tapahtunut. Suurten tunteiden tuoksinassa, urheilujuhlan huumassa kieltä kolhitaan kuin vanhaa kuplaa jokamies-kisassa.

Suomen kielen rikkaus ja ilmaisuvoima saavat melkoista kyytiä ihan arkisessa puheessakin, kun pitäis niinku ihan oikeasti sanoo jotain sillai niinku ett tajuu, niin usein viestin sisältö hukkuu viidentoista niinkun ja kahdeksan sillain viidakkoon. Jos viesti ei vielä näiden sanojen voimalla vesity, varma keino on lykätä johonkin väliin vielä pari oikeestia. Samaan turhien täytesanojen lokeroon voi laittaa vielä esimerkiksi tollain ja totan.

Näiden sanojen lisäksi viestiä voi tehokkaasti vesittää vaikkapa sävelkorkeuden avulla, eli nostetaan sävelkorkeutta lauseen loppua kohden, eikä yhdyssanan jälkimmäisen osan painottaminenkaan ole mikään huono tehokeino.

Jos vielä onnistuu lisäämään joukkoon muutaman väärinymmärretyn vieraskielisen sanan, on puhuja onnistunut tekemään itsestään totaalisen sampadin. Eiku tota…Noupadin, tai junou silleen.

Suomen kielen pahoinpitely onnistuu mainiosti myös siten, että käytetään virallisen sävyn toivossa turhan monimutkaisia kapulakielirakenteita. Onhan se paljon hienompaa sanoa, että häiriköiviin nuoriin kohdistettiin voimatoimia poliisin toimesta, sen sijaan, että sanoisi poliisin pamputtaneen nuoria sydämensä kyllyydestä ennen putkaan viemistä. Uutistoimittajat eivät kuitenkaan yllä samaan kuin poliitikot, joiden virittämissä raameissa tapahtuu vaikka mitä sen ja sen toimesta. Puhumattakaan siitä, että toimet tehdään sen ja sen taholta, kohdistuen siihen ja siihen. Ei ihme, että politiikka ei kiinnosta.

Toisaalta suomen kielen rikkaus piilee juuri siinä, että se on niin rikas ja antaa mahdollisuuksia monenlaiseen sanalla sivalteluun.

Lähteet: Mikko Tuomikoski