Ei hiustyyli miestä pahenna?

Hiustyylejä löytyy maailmasta jos jonkinlaisia. Jotkut ajautuvat tyylinsä takia kiusallisiin tilanteisiin. Erään kuontalomallin ominaisuuksia pohtii Aleksi Hakala.

Yle Uutisten artikkeliarkisto
kuvaaja: Sami Tammi

Oletko koskaan huomannut kaupungilla tuijottavasi kaljua ihmistä? Et välttämättä ole edes tiedostanut minkä takia karvaton päälaki on kiinnittänyt huomiosi. Osalla meistä hiuksia on vähemmän kuin toisilla ja syitä tähän on useita. Itse kuulun karvattomien lahkoon osittain pakon sanelemana, osittain omasta halusta. Äiti luonto harventaa ennen niin tuuheaa kuontaloani luonnollisesti, loput hiukset hoidan mekaanisesti pois partaterällä. Hiustyylini on siis täysin kalju.

Olen saanut kokea, että ihmiset, joita en tunne, liittävät minuun mitä kummallisimpia stereotypioita. Istuessani ravintolassa olen useampaan kertaan joutunut toteamaan viereeni liimautuneelle henkilölle, etten ole nationalismin kannattaja, muutoin kiihkoisänmaallinen, skinhead tai vastaava. Kaljun miehen kuulemma tulisi tällainen olla. Tai enkö olekaan uusnatsi. Vähintäänkin minun kai tulisi suhtautua maahanmuuttoon kriittisesti, koska minulla ei ole karvaa päässä. Keskustelija, joka on luullut jakavansa kanssani jonkun edellä mainituista ideologioista, usein loukkaantuu, kun tajuaa, että olenkin ajatusmaailmaltani kohtalaisen tavallinen.

Kehossani ei ole tatuointeja eikä lävistyksiä. Jutuissa naisten kanssa on kuitenkin tullut ilmi luulo, että olen tatuoitu läpikotaisin tai vaatteiden alla piilossa olevista kehon osistani löytyy kaikenlaista metallikilkutinta ja rengasta. Eräskin neiti oli aivan varma, että intiimialueeltani löytyy varmasti koru. Siis koska olen kalju.

Katson elokuvia, mutta en ota niistä mallia. Hiustyylini ei ole peräisin julkisuuden henkilöltä tai fiktiiviseltä hahmolta, jota ihailen. Tässä kohtaa lähetän terveisiä neidille, joka viime vuonna totesi minulle tähän tapaan: ”Ihan varmana sä yrität olla Vin Dieselin näköinen”.

Tällä viikolla istuin tärkeässä työhaastattelussa ja mieleeni hiipi hetkeksi pelottava ajatus. Mitä jos pöydän toisella puolella istuva mahdollinen tuleva pomoni arvioi minut pääosin ulkoisen olemukseni perusteella. Ottaako kukaan töihin Kekkosen näköistä miestä, joka saattaa olla rasisti ja jolla on lävistetty haaroväli?

Talvi on helpottanut liikkumistani kansan keskuudessa, sillä pakkanen on pakottanut minut pitämään pipoa. Näin olen saanut ainakin ulkona nutipääni piiloon. Olen ollut vain yksi tavallinen tallaaja muiden joukossa.

Lähteet: Aleksi Hakala / YLE Turku

Uusimmat uutiset puhelimeesi

Lataa Yle.fi-sovellus